Go Camping!

(kuva)

Näin melkein kävi. No ei sentään ihan, mutta tavallaan. 

Tosiaan vietettiin Isimiehellä viikko. Ei televisiota, ei radiota, ei tietokonetta (kahta ensimmäistä tuo ei edes omista, viimeinen hajosi kuukausi takaperin). Luettiin paljon, puhuttiin vieläkin enemmän. Oli rauhallista ja seesteistä. 

Minä onnistuin muuttaa asennettani tupakointia kohtaan. Tänään tulee seitsemäs päivä ilman tupakkaa täyteen (illalla). Vierotusoireita yrittää välillä tulla, mutta ne katoavat kun vain kerron itselleni, ettei niitä ole. Että on ihanaa olla ilman tupakkaa. 
Ekaa kertaa ikinä tämä ei  ole tupakoinnin lopetuksen yritys, vaan ihan oikeasti lopetettu tupakointi. Piste. Loppu. Ei yhtään tupakkaa enää ikinä. 

Isäni kanssa ostettiin viikko sitten minulle sähkötupakkaa (nikotiinitonta) marketista. Ajattelin silloin kiskovani sitä ja inhalaattorista sitten nikotiinia, jotta lopetus sujuisi jotenkin. En ole vielä koskenutkaan koko sähkötupakkaan ja inhalaattorinkin jätin (koskemattomana) Isimiehelle, jolla tuo lopetus tuntui ottavan selkeästi enemmän koville. Kuten hän sen sanoi: minulla on asenne kohdallaan. Hänellä ei. 
Tänään lähden tosin vähän juhlimaan ystäväni ja hänen miehensä kanssa. Sinne otan kyllä sähkötupakan mukaan, luulen että haluan kuitenkin juovuksissa sen tavan sitten (tai ehkä en, who knows?). Mieluummin nikotiinitonta sähkötupakkaa, kuin oikeata tai nikotiinillista. Toivon silti, etten ottaisi sitäkään. Tähän asti olen pysynyt siitä erossa jo ihan siksi, että pelkään kaipaavani tupakkaa enemmän, jos otan edes sähkötupakkaa. 

Nyt lisää kahvia koneeseen (päihteiden määrä on selkeästi vakio, se missä tupakointi loppui, kahvin litkiminen lisääntyi) ja jumpan kautta suihkuun ja ulos. 

Ihanaa lauantaita kaikille! :)