Jalka kengä!

Tytär on aina ollut innostunut vetää jotain jalkoihinsa. Ensin sukkia (niitä myös syötiin pitkään, oli parempia kuin tutit), sitten tossuja, nyt kenkiä. Housuja ja paitojakin välillä, mutta niitä kiskotaan yleensä kenkien päälle. ”Jalka kengä!”, se yleensä itseään komentaa ja tunkee väkisin jalkaansa kenkiä. 

Hauskaahan tämä oli alkuun. Oli ihanaa, kun toinen oppi laittaa kengät iha itte, kokeilee vieraiden kengät ja koreilee minun kengissäni. Söpö liian isoissa saappaissa. 
Nyt kurakelien koittaessa tapa ärsyttää. Että pitääkö jalkaan nyt tunkea just ne likaisimmat saappaat? Tai ne märät ja hiekkaiset, joilla juuri oltiin ulkona? 

Onneksi tyttärelle on ihan okei ottaa ne kengät poiskin. Tarkoittaahan se, että sitten saa taas uudet jalkaan äidin silmän välttäessä.