Jouluuupuu on raakeennettu

Meillä on joulukuusi. 

Muovinen, mutta yhtäkaikki joulukuusi. 
Ajattelin, että tässä on nyt tänä vuonna ainakin enemmän vaan se juttu tyttären saada kaataa kuusi kerran tai pari, että harkitaan niitä oikeita kuusia sitten vuoden ellei parinkin päästä (viidentoista?). 

Lumi kun satoi maahan, päätin että on oikea aika kaivaa kuusi sohvan ja patterin välistä (joo, sielä se oli pari kuukautta siitä eteenpäin, kun sen ostin. Varasto oli niinkuin liian kaukana…) ja koristeet keittiön kaappien päältä. Ja voi sitä onnea, kun tytär heräsi päikyiltä ja näki kasatun kuusen! Koristeltiin sitten kuusi yhdessä (”ei, ei saa”, ”päästä irti”, ”älä heitä!” ja ”ei saa sotkea niitä!”) ja ilta tuijoteltiin ylpeinä kyhäelmäämme. 
Myönnettäkööt, että onhan tuo vielä aika paljas. Ensimmäinen joulukuuseni, nämä koristeet sain vanhemmiltani. Lisää pitänee vielä ostaa (ehkä sitten ensi vuonna. Yksinkertainen on kaunista ja sitä rataa, uh?). 

 

PS. Kyllä, tytär kerkesi kaataa sen pari päivää kasaamisen jälkeen kun värjäilin siskoni tukkaa. Tietenkin siis juuri silloin, kun meistä ei kumpikaan päässyt koppaamaan. ;)