Kuinka pilata hyvä pöytä?

Tytär meni lauantaina mummolleen hoitoon ja minä päätin hioa ja maalata olohuoneemme pöydän, joka toki oli oikein ihana jo ennenkin, mutta ihan snadisti väärän värinen sohvani kanssa. 
Tarkoitus oli rikkoa kevyesti pinta, petsata valkosävytteisellä petsillä ja voilá. 
Ei mennyt niin. 

Ensinnäkin löysin isäni varastosta valkosävytteisen petsin. Vain pari vuotta vanhan ja avatun, hyvin kelpaa! 
Hiomisosuus oli ehkä ainoa toimiva ja mukava juttu, pinta meni rikki tosi iisisti ja nopeasti. 
Petsikin näytti kivalle pitkään,- olin muka sekoittanut sen, vaikken sitten ilmeisesti ollutkaan. Pohjaa kohti päästyäni tuli meinaan vastaan sitä pohjalle jäänyttä sävytettä ja no.. Eihän siitä nättiä jälkeä tullut. 
2-4 tuntia piti mennä kuivumiseen, vielä noin 40 tuntia myöhemmin pinta oli märkä. 

Tyyli vapaa!

Siinä vaiheessa kun tyttäreni seuraavana maanantaina länttäsi kätensä pöydän märälle pinnalle, päätin että nyt saa riittää. Pyyhin pinnan ja maalaan koko huono-onnisen pöydän valkoiseksi. 

Väliaikakuva. Tommoinen se oli petseineen. Se ei kuvasta näy, mutta nuo jalat oli huomattavasti vaaleammat kuin aijemmin, semmoiset valossa valkoiseen taittavat aivan ihanat. 

Tällainen siitä tuli pohjamaalineen. Alalevyn maalasin turkoosilla. Se edes onnistui ;) 
Maalipintaa odotellessa! (kröhöm, olisiko pitänyt lavastussiivota sohva lapsen jäljiltä? :D)

Eipä ollu sekään helpommin tehty kuin sanottu. Petsiä oli lopulta joka paikassa ja pöydästä lähti jatkuvasti vain lisää ja lisää ja lisää irti. 
Ei siinä, luovutin ja päätin vain maalata ihan pokerinaamalla siihen päälle. Että olkoon märkä, kunhan minä saan päälle jonkinlaisen kuivan ja kovan pinnan. 
Vaan mikä oli seuraava vastoinkäyminen? NO EI OLE SITÄ MAALIA. Löytyi toki vaaleanpunaista, turkoosia, tummaa ruskeeta, mustaa ja harmaata. Ensimmäiset kaksi oikein kirkkaita, semmoisia lapselle sopivia (minä rakennan hänelle leikkikeittiötä). Molemmat tummat on heti pois laskuista ja jäljelle jäi harmaa. Mutta kun en voi maalata harmaalla, kun koko olohuoneen yksi seinä on harmaa! 
Tässä vaiheessa rupesi jo naurattaa ja lopulta päädyin vetämään pintaan pelkän pohjamaalin, että saa edes jonkinlaisen pinnan siihen. Joten sitten joskus kun maalikaupoille pääsen, hion pöydän vielä kerran ja vedän pohjat taas ja maalin vasta sitten päälle (hyvä ratkaisu sinällään, sillä pöytään toki jäi rosoisuutta siitä saamarin petsistä, joka kyllä irtosi kokkareiksi, muttei suostunut lähtemään pöydästä). 

Ihan hyvä siitä tulee. Tää on vaa tätä.