Lauantaiolot (elämä on välistä kyllä niin ihanaa!)

Yllä oleva kuva kuvaa kivasti lauantaipäivää. Tyhjää, tyhjää, tyhjää, jalat ristissä, ei pysty, ei jaksa, en tee mitään. 

Tarkoitus oli viettää viikonloppu Heinolassa minun tytön epävirallisen kummatäti-Essin hoteissa.
Uhottiin pitkään, kuinka perjantai vietetään ihan rauhassa, nähään ehkä pari kaveria, ollaan vaan. Lauantaina pelataan aamusta tennistä ja illasta mennään vähän viihteelle. 

Menikö ihan niinkuin piti? NO EI. 
Perjantaina käytiin ihan vaan tossa vähän kahvilla, nähtiin erästä ystävää. Kahvin sijasta otinkin lonkeroa. Ja no tiedättehän, siitä se ajatus sitten lähti… 
Viiden aikaan aamuyöllä olen laittanut vielä vikat viestit (olen muuten hyvä kännitekstailemaan, harvemmin lähtee mitään noloa!). Aamulla Essin muksut herättikin minut jo yhdeksän maissa. 

Olo oli joka tapauksessa lauantaina niin kurja, että lopulta ajattelin lähteä jo lauantai-iltana kotiin. Ystävät on ihania, mutta krapula on kyllä sellainen, jota mielelläni en pode seurassa. 

Vaikka se viikonloppu nyt ei mennyt ihan niinkuin oltiin suunniteltu, minulla oli tosi ihana reissu. Nautin ihan älyttömästi hyvästä seurasta ja paikoitellen olen nauranut niin, että vatsalihaksiin hieman särkee (tai ehkä se on sitä krapulapahoinvointia). 

PS. Pitää myöntää, että vasta näin maanantaina rupee elämä voittamaan. Vaikka kyllä se elimistö on edelleen aika kovilla. Fillaroin kirjastoon ja takaisin ja meinasin kuolla, joopajoo.