Liikettä

Tossa eräs sadepäivä pyöritin tytölle Viidakkovekara Juusoa (”wulle wulle wap wap”!) aikamme kuluksi. Jossain vaiheessa kävi ihan naurattaa, kun neiti ei pysy aloillaan kyllä hetkeäkään. Ei nyt hypi seinille, mutta jotain pientä liikettä on aivan jatkuvasti. Välillä pyysin hänet viereen sohvalle, eikä mennyt paria minuuttiakaan, kun hän oli taas jo seisaallaan ottamassa tanssiaskelia, hypähtelemässä ja nousemassa välillä varpailleen. 

Juuri tätä kirjoittaessani hän istuu syömässä keittiössä. Pienet jalat vispaavat ympyrää pöydän alla ja sormet piirtää viivoja pöytään, välillä lyö rytmiä, ottaa lusikallisen keittoa ja jatkaa pöydän naputtelua. 

Pieni ikiliikkuja.