Maja.

(kuva)

Eilen oli surkea sää ja väsynyt päivä. Taivaalta tuli jotain loska/räntä/sohjo -sekoitusta pitkin päivää, joten päätettiin tyttären kanssa jättää ulkoilut väliin. Olen kovasti yrittänyt opettaa, että säässä kuin säässä on kiva ulkoilla, että ei ole huonoa säätä, on vaan vääriä varusteita. Opetuksista huolimatta neiti ei pidä siitä kun räntää tai vettä sataa suoraan kasvoille. Pieni lumisade tai vesisade (sellainen pehmeä) ei haittaa, mutta yhtään isompi tai kovempi häiritsee niin, ettei tyttö suostu ulkona tekemään muuta, kuin istumaan sylissä. 

Jopas taas koeteltiinkin äidin kärsivällisyyttä ja luovuutta sitten kotona! Tässä on yksi syy, miksi minä ulkoilisin säässä kuin säässä ihan mielelläni: tyttärestä tulee sisällä ollessa täysin sietämätön. Energiaa olisi vaikka muille jakaa, eikä neliöt tunnu riittävän. Aiheesta kuin aiheesta pitää sanoa vastaan ja kiukutella. 

Meidän ohjelmaan siis eilen kuului mm. maalausta, piirtämistä, sinitarralla muovailua (nokun ei ole muovailuvahaa… :D), kotileikkejä, siivousta, ruoanlaittoa, palikkatornien tekoa (ja kaatamista), kirjojen lukua, palapelien kasaamista ja tehtiinpä me majakin keittiöön! Joo ja käytiin kylvettää ponit (ja tyttö) kahdesti. 

Sielä se maja on edelleen. Uskomattoman paljon huvia neiti on repinyt tuosta lampusta ja sen katkaisijasta,- jota saa siis ihan luvan kanssa ränkätä päälle ja pois. Makoiltiin sitten pitkin iltaa majassa, tyttären painaessa valoa päälle ja pois ja minun kertoessa tarinoita Disneyn prinsessoista. Oli ihanaa, eikä tyttökään jaksanut hurjasti kiukuta. 

Yökin meni  hieman paremmin kuin aijemmat. Neiti ei herännyt kuin kerran, ja vaikka nukahtamiseen meni taas tunnin verran, kerkesin itse saada vajaa kuusi tuntia yhtäkestoista unta,- olo on kuin uudesti syntynyt! 

Tästä onkin hyvä jatkaa sitten jumpan kautta aamupalalle!
Ihanat päivän jatkot! :)