Niitä näitä kuulumisia

Iltapala. Se oli ihana. Vähän ykstoikkonen ehkä, mutta minulle juuri riittävä. 

Eilen ei tapahtunut taas oikein mitään. 
Isimies (joka tuli mukanamme kaukaa käymään) lähti kotia kohden ja tyttö juoksi monta kertaa asunnon huoneet läpi isiä etsien. 
Kaivoin autoni hangesta. Lunta oli katolla ainakin puoli metriä, eikä auto lähde käyntiin. Nasta homma. 
Käytiin äitini kanssa Iso Omenassa kaupassa. Tai minä kävin kaupassa, äitini juoksi pitkin Iso Omenan käytäviä, eläinkauppoja ja lastenaluetta tyttären perässä. 

Tänään en ajatellut tehdä sen kummempia. Kotileggingsit pitäisi tehdä. En saa aikaiseksi edes aloittaa, kun en osaa. En osaa laittaa edes ompelukoneeseen lankoja (on siitä joku käry, en vain ole varma), saati puolata lankaa (joka muistaakseni jotenkin jumittikin). Kaavojakaan en ajatellut käyttää, vaan vetää ihan vaan vapaalla kädellä jotain sinne päin. En muista käyttäneeni kaavoja koskaan edes koulussa, ja oikein kivoja niistäkin vaatteista tuli. Nooh, kai tässä pitää nyt rauhassa mokata muutama kerta ja kaivaa sitten tappion kärsineenä ne kaavat esiin. 
Pitäisi myös neuloa valmiiksi tyttären huoneeseen toiseen tyynyyn päällinen. Se on onneksi hyvällä mallilla, mutta kuten aijemmin mainitsin, nämä parilliset ovat minulle pahimmat. En saa aikaiseksi tehdä toista loppuun saakka. 
Pipoa yritin eilen käydä katsomassa. Tänään pitäisi tarkistella tuota omaa lankatilannetta, josko sielä olisi jotain pipoksi kelpaavaa ja tekisikin ihan itse. Mistään kun ei löydy sellaista, kuin tahtoisin. 

Nyt takaisin kahvin pariin ja tyttären kanssa piirettyjä katsomaan. 

Ihanaa päivää jokaiselle.