Niitä näitä viime päivistä

Kuva ei liity kertakaikkiaan mitenkään mihinkään. Paitsi aamupiirretyt sängyssä on kyllä aika sydäntä!

Viimeiset päivät on taas tullut juostua paikasta toiseen ja lupauduttua ties mihin. Sunnuntaina olisi ollut edessä Kallion Juniori liikkeen kokoontuminen (jos kiinnostaa, lisää vaikka heidän Facebookissa), mutta meidän pikkuneiti päätti ruveta nuhaiseksi, eli saas nähdä missä hapessa sitä sunnuntaina ollaan – ja ennen kaikkea, viitsiikö sitä mihinkään lähteä, kun paikalle on kuitenkin muita lapsia vanhempineen tulossa. 

Keskiviikkona oli taas perhekahvilaa ja menin lupautumaan avaamaan sen silloin tällöin. Siis pikkujuttu ja käydäänhän me sielä muutenkin joka viikko, sama kai se on avaako homman samalla. 
Sää oli niin upea, ettei kyllä käyty sisätiloissa kuin pikaisesti kahvilla ja mehulla ja jatkettiin takaisin pihan puistoon, joka olikin ihan täynnä lapsia. Tavattiin eräs vanha tuttukin muksunsa kanssa leikkimästä ja tytöt viihtyi oikein kivasti keskenään. 

Eilen torstaina puolestaan piipahdettiin vilkaisemaan Taiteiden Yötä (tai lähinnä tuota ruokapuolta) ja oltiin kotona vasta kahdeksan jälkeen. Tytön sain nukahtamaan puolestaan vasta lähemmäs kymmentä, mikä kyllä taisi johtua enemmänkin siitä, että tyttö nukkui yönsä minun sängyssä eikä malttanut nukahtaa sinne. 

Tämän perjantain piti olla ulkoilupäivä. Piti mennä aamusta heti puistoon tapaamaan tuttuja ja viettää sielä pitkälti koko päivä, käydä vain kotona syömässä ja nukkumassa. Tytär tosiaan heräsi nuhaisena (siis tosi tukkoisena), eli taitaakin jäädä ihanasta säästä huolimatta ihan kotipäiväksi tämä. Mukavaa tietty sekin!