Pari viikkoa takaperin keskiviikkona oli tarkoitus mennä ystävän, hänen lasten ja siskoni kesken rannalle ja viedä lapset uimaan. 

Keskiviikkona piti olla 27 astetta lämmintä, pilvetön taivas ja ihan kesä. 
Keskiviikkona oli asteita ehkä parikymmentä, taivas pelkkää pilveä ja fiilis enemmänkin syksyinen, kuin kesäinen. 

Uimaranta jäi välistä, mutta päätettiin siskon kanssa extemporé viedä tytär Linnanmäelle. Taas. Ihan nopeesti vain pyörähtämään, pari laitetta ja vohvelia syömään. 

Ihan älyttömät jonot oli. Oli siis pakko hakea vähän poppareita, jotta jaksettiin jonottaa. Käytiin kai kolmessa laitteessa ja hyi, miten huonon olon siskoni pyöritti meille rummuissa. Tai siis minulle ja hänelle, pikkuneitihän rakasti sitä vauhtia. Mitä kovempaa, sen parempaa. 
Sielä oli myös pelle. Tytär rakastaa pellejä. Passitin hänet halaamaan pelleä. Ajattelin pikaista, ujoa halausta, mutta mitä vielä! Sinne tyttö vaipui pellen syliin ja jäi moneksi minuutiksi halaamaan. Välillä ne tuijottelivat toisiaan ”silmiin”, tyttö pussaili pelleä ja taas halattiin. Me nauruitkettiin siskon ja parin muun paikalle sattuneen aikuisen kesken. Olipa jotenkin tosi herkkää. 

Lopulta meidän ihan pikainen reissumme oli muuttunut melkein viisituntiseksi, kun vihdoin illalla jo nukkumaanmeno aikaan kömmimme kotiovesta sisään.