Kuulumiset

image.jpg

Meillä on tapahtunut vaikka ja mitä (muttei mitään ihmeellistä sentään!). 

Käytiin tosiaan viikko takaperin siellä Tallinnassa, mikä oli aivan mahtava juttu. Siitä seuraavana keskiviikkona pyörähdettiin tapamme mukaan meidän perhekahvilassa ja menin lupautumaan avaamaan sen silloin tällöin.

Torstaina käytiin mummollani ja samalla tätiäni moikkaamassa. Oli ihana seurata vieressä noiden pikkuisten leikkiä. Tädillä on arkisin hoitolapsia kolme kappaletta omansa lisäksi, ja kaikki tietenkin suunnilleen saman ikäisiä. Siellä ne menivät yhdessä, juoksentelivat ja kiipeilivät joka paikkaan, tuhosivat toistensa hiekkakakut ja hihittelivät päälle. Olivat aivan kertakaikkisen suloisia. Päiväunetkin nukkuivat kainalokkain. Selkeästi myös huomasi, kuinka valmis oma tyttäreni olisi jo hoitoon. Ei paljoa äitiä kaipailtu ja ihan selkeästi nautti olostaan. 

Perjantaina menimme minun vanhemmilleni Kirkkonummelle. Ostin uudet rattaat talvea ajatellen (isommat renkaat, viime talvena hajotin jo meidän renkaista jotain, niin että puoltavat niin maan älyttömästi, jos renkaita pitää lukittuna) ja niiden käsijarrua piti kiristää ja muutama todistus hakea. Eihän me mitään saatu aikaiseksi kun satoi, ja paisteella juostiin ulkona. 
Lauantaina käytiin tyttären kanssa testaamassa Lady Linen Born to move Les Mills tunti, jota pitää kyllä suositella! Oli ihan tosi hauskaa! Meinasin jo ilmoittaa meidätkin, mutta ajatus kymmenestä viikonlopusta perä jälkeen vanhempien nurkissa pakosta tuntuu vähän älyttömältä. 
Sunnuntaina sitten keksittiin lähteä Nuuksioon grillaamaan ja pyörähtämään siinä uudessa luontomuseossa Haltiassa. Oli tosi upea paikka! Itsehän jätin puhelimeni (ja siis kamerani) autoon, eikä yhden yhtä kuvaa ole, mikä hieman harmitti, mutta ihan ehdottomasti suosittelen käymään (ja ottamaan sen kameran!). Tosi upean näköistä ja lapsellekin hauska! Käytiin tyttären kera mm. karhun pesässä, mikä oli tyttärestä niiiiiiin jännä! 

Tämä maanantai taas on kulunut jo ihan tavallisen arjen merkeissä. Aamusta pyrähdettiin sateessa meidän aikuinen-lapsi liikuntaan vähän juoksemaan ja tanssimaan. Kasattiin pois myymäni kirjahylly ja käytiin kirjastoautossa. Katsottiin Pikku Kakkosta ja pelattiin pelejä. Oikein kiva ilta oli. 

Huomenna olisi edessä kouluni ohjaajan kesken sovittu tapaaminen, minkä takia meillä jää taaperokerho (+muskari) välistä. Jo toista kertaa. Minusta alkaa tuntua siltä, etten ehkä anna paljoa arvoa noille taaperokerhoille ja muskareille, kun aina niistä olen valmis luopumaan. Sama homma oli viime keväänäkin, lopulta kävimme edellä mainituissa muistaakseni kahdesti. 

Nyt minä suuntaan sänkyyn ja unille!

Suhteet Oma elämä

Päiväristeily Tallinnaan

image.jpg

image.jpg

image.jpg

Olisipa huippujuttu, jos sielä Lilyn teknisessä päässä nyt vihdoin ja viimein yritettäisi saada aikaan jotain, että iPadilla pystyisi taas kirjoittaa. Sitä odotellessa on postaustahti taas sorttia sitä, että koska nyt tietokoneelle pääsen, omanihan kotona ei tykkää toimia. 

Niin tai näin, käytiin viime tiistaina tytön kanssa ihan kaksin Tallinnassa päiväristeilyllä. Mentiin Eckerö Linellä, kun sinne sain sattumalta ystävältä lahjakortin. En voi kyllä mitenkään suositella lapsiperheelle tuota Eckeröä. Tai sen puoleen nuorellekaan. Kertakaikkiaan koko laiva henki vanhemmille suunnattua ohjelmaa (siis puhun nyt 60+). Lapsille oli leikkinurkkaus. Siis pieni nurkka. Huh. Aina vähintään 15 lasta ja tilaa ei ollut nimeksikään, oli aika kaaos. 
Mutta lapset viihtyi tottakai. Oli hauska seurata, miten noin pienet ei edes tarvitse mitään yhteistä kieltä. Puhetta ei ymmärretä, mutta elekieli vei pitkälle ja kaikki oli kaikkien kavereita. 

Oma neitini arvosti ihan älyttömästi sitä, että pääsi isoon laivaan. Laivaa hihkuttiin maista ja oli niin jännää päästä astumaan sinne, puhumattakaan siitä innostuksesta kun tuo pääsi kannelle katsomaan lähtöä! 

Mitään erikoista ei tehty. Lähtökohtaisesti olin päättänyt, että teen reissun lapsilähtöisesti. Niin kauan kuin lapsella olisi kivaa, minulla olisi kivaa. Laivassa istuttiin käytännössä koko 2,5 tuntinen leikkinurkassa lukuunottamatta paria vessareissua, ruokataukoa ja muutamaa kertaa kun kannella käytiin. Sama juttu takas tullessa. 
Maissa tyttö nukkui rattaissa pari tuntia, jona aikana minä shoppailin (tytölle uusia autoja, pullon vettä ja pari uutta kahvikuppia, jee :D) ja tyttären herätessä suunnattiin puistoon. Hesessä yritettiin käydä syömässä, mutta ei tuohon neitiin uponnut hampurilaiset 🙂 

Pitkä mutta ihana päivä. Tytär ei kitissyt tai kiukutellut kertaakaan, vaikka Suomen terminaaliin päästyämme kyselikin jo kovasti oman kodin ja sängyn perään. 

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Höpsöä