Ollaan jo jonkun aikaa käyty tytön kanssa tekemässä pieniä juoksulenkkejä. Nämä kuvat nappasin tänään aamulla, kun käytiin juoksee hieman reilu 4km. Palkittiin itsemme puistossa leikkimisellä, vaikka rehellisyyden nimissä oltais sinne puistoon menty joka tapauksessa. 

Tytärhän on aina ollut tosi lahjakas liikkuja, käveli jo 8 kuukautisena ja 1-vuotis neuvolaan talsi vajaan kilometrin matkan ihan itekseen väsähtämättä (vastapainoksi ekat sanat tuli vasta ehkä 1,2v, vaikka tänä päivänä jo höpöttää monen sanan lauseita ja asiaakin on niin paljon, että kompuroi sanoissaan,- ja sekoittaa niitä). 

Tänä päivänä tytär kävelee/juoksee (tyttö on tosi huono kävelee, vaan siis joka paikkaan pitää rynnätä ja juosta) testatusti ainakin 7km matkan valittamatta ja väsähtämättä. 

Mitään pakkolenkkejä me ei tietenkään harrasteta. Jos tytön tekee mieli pysähtyä leikkimään, me pysähdytään leikkimään. Jos hänen ei huvita juosta, me ei juosta. Yleisesti ottaen tyttö kuitenkin itse ehdottaa aina lenkille lähtöä ja mielellään juokseekin. Meidän lenkit on pääsääntöisesti noin 2-5km ja aikaa kuluu aina puolesta tunnista useampaan, ihan riippuen kuinka paljon tyttö haluaa pysähdellä (esim. tänään matkalla oli etanoita, joita oli ehdottomasti jäätävä katsomaan ja sörkkimään). 

Hidastahan tämän ikäisen kanssa lenkkeily on, mut hei aina tyhjää parempaa ja väittäisin sitten kuitenkin tuon edistävän edes kestävyyttä. Siinä kun hölkkää minivauhtia pari tuntia välillä paikallaan ja välillä hissukseen eteenpäin, käy se jossain vaiheessa tuntumaan kovastikin mm. pohkeissa. 🙂 

Ja jos ei tietty muuta, niin ainahan tulee näin tuettua sitä lapsensa liikkumista. Juoksukengät pitää kyllä käydä neidillekin ostaa pikimmiten, ja seuraavaksi voisi kai ruveta katselemaan paikallisia juoksukouluja. Ottaakohan ne kaksivuotiaita? 

Ps. Voitte varmaan uskoa, että kyllä taas uni maittaa tytöllä tuolla huoneessaan, ei tainnut mennä kahta minuuttiakaan kun oli jo unten mailla 🙂