Jamkidsin kojusta sai leikkitatuointeja, ne oli ihan hitti kunhan kotiin päästiin ne laittamaan. 

Ammuu!

Käytiin sunnuntaina piipahtaa Lasten festareilla. Vaikka sää oli edellisenä päivänä kurja ja sateinen (noei, sade on ihanaa! Ei siinä säässä tosin olisi halunnut festaroida), selkeni taivas onneksi sunnuntaina festareiden alta ja paikoitellen sai jopa ihan hikoilla lämmöstä (no vähän siitä lapsen perässä juoksemisestakin). 

Seurana meillä oli siskoni, joka tuli jo lauantaina meille yökylään (syötiin karkkiähky ja katsottiin surkea leffa, oli kivaa), ja myöhemmin seuraan liittyi vielä vanhempani. 

Kovin kauaa emme tosiaan viipyneet. Olimme heti kymmeneltä paikan päällä ja lähdimme jo yhdentoista jälkeen. Ammuu! -orkesteri oli tytön mielestä ihankiva, me tätinsä kanssa innostuttiin huomattavasti enemmän. Jamkidsin teltassa soiteltiin bonjorumpuja ja jotain kapuloita, pomppulinnassa käytiin hyppimässä ja joku esterata koluamassa. 

Kaiken kaikkiaan minusta kyllä tuollainen lasten festari oli huomattavasti pahempi kaaos, kuin aikuisten mikä tahansa Ruisrock tai vastaava, haha. Lapset on lapsia ja kaikki logiikka ja järki kyllä väistyy sen innostuksen edestä ihan sekunneissa. Juuri yhtä mahtavaa, kuin on vähän inhottavaakin. 

Festareiden jälkeen piipahdettiin vielä Iso Omenan Chicosiin syömään ja hieman karuselliin leikkimään. Lopulta päiväuniajan parilla tunnilla ohitettuamme rupesi neitikin jo kiukkuamaan väsymystään siihen malliin, että painuttiin vaan kiltisti kotia ja unille, molemmat.