Olipahan pitkä päivä eilen! 

Käytiin siis mekin phocahispidan järjestämällä blogibrunssilla ja yllättävän rauhallista oli, noin niin kuin siihen nähden, että paikalla oli viisi äitiä ja jokaisella lapsi mukana (ja koira ja kissat!).  Kuvia en tietty tajunnut ottaa, mutta niitä löytynee esim. täältä. 

Paikalle pääsi ihanat HelloAochi, Iksu ja Kristaliina (unohtamatta phocahispidaa, tietty).

Vaikka tytär oli jengin selkeästi vanhin lapsi, tuli hän pienten kanssa ihan kivasti toimeen. Paikoitellen piti vähän ihmetellä, miksei muut tajua mitä neiti tahtoo tai miksi muut vievät horjuen tavarat käsistä (ei sillä, etteikö tytär itse tekisi samaa), mutta kaiken kaikkiaan neiti näytti viihtyvän. Ehdottomasti paras juttu oli tietty koira ja kissat (vai koira, kissa ja pupu?).
Äiti arvosti seuraa ja ruokaa.

Blogibrunssille suunnatessa (kelatkaa, että matkaan suuntaansa kesti melkein kaksi tuntia?!) paistoi aurinko, oli tyyntä ja ihanaa (kylmääkin). Takaisin palatessa ei ollut tietoakaan auringosta, lunta tuli niin ettei eteensä nähnyt ja kotipihaan päästyäni oli pakko ihmetellä, työnsinkö rattaita vai jonkin sorttista iglua. Oli kyllä kovin kylmä, etenkin kun onnistuin menomatkalla rikkomaan takkini vetoketjun ja jalassakin oli fiksusti vain leggingsit.

Oli hyvä reissu jo siltäkin kantilta, että minut soitettiin myös työhaastatteluun tällä viikolla käymään. Kivaa, ja tsemppiä minä! 

Tytöille tietty sanottava sen verran, että meillekin olette aina tervetulleita. Ei toivoakaan, että järjestäisin jotain yhtä hienoa kuin phocahispida, mutta kahvit (tai teen) lupaan keittää. Ehkä jotain ruokaa lapsillekin lupaan, mutta laatutaetta ei sieläkään ole 😉