Surkea olo, huono elokuva ja onnistuuko avioliitto tyhmän kanssa?

Phuuh ette tiedäkään, miten surkea olo voi ihmisellä olla! 

Lauantaina juhlittiin siskon syntymäpäiviä. Pitkäksi meni, en kai kertaakaan sen jälkeen kun tytär itsestään ilmoitteli, ole tanssinut vielä pilkkuun saakka. Voi hyvä jumala, että nyt (vielä) väsyttää. Ja mikä olo oli sunnuntaina (eiei, ei siis isoa krapulaa, iso väsymys). 
Mutta hei! Tutustuinpa taas muutamaan uuteen ihan huipputyyppiin ja voinpahan sanoa, että olipa pitkästä aikaa oikeasti aidosti ihana ilta ihan alusta loppuun saakka. 

Katsoin muuten viikonlopun aikana sen Life of Pi:n. Olipa huono, ihan rehellisesti sanoen en oikein käsitä, miksi sitä niin kehutaan. Tai että siis olihan tuossa oikein kiva tiikeri ja kaunista kimmeltävää vettä, mutta itse tarina tai näyttelijät.. Noooh, parempaakin olisi varmasti löydetty. 
Niin tai näin, kirja on kaiketi pakko lukea joka tapauksessa. Ehkä se pelastaa. 

Nyt iltateelle ja sänkyyn kattelemaan jotain sarjaa. Tai lukemaan kirjaa. Käytiin Isimiehen siskon kanssa viime torstaina kierrätyskeskuksessa ja mukaan tarttui Morsiamen kirja vuodelta 1944. Ei, en ole menossa naimisiin, mutta minä pidän näistä tämän tyyppisistä kirjoista. Hyllystäni löytyy joku tajuttoman vanha lastenkasvatusopaskin (se se vasta hieno teos on haha!). Niin tai näin, tämä kirja lupaa vastauksia muun muassa seuraaviin kysymyksiin: 
Sopiiko hakkailu kunniallisille tytöille?
Miten hillitä liiallinen tunteiden palo?
Miten päästä eroon nuoruuden huimapäisyydestä ja hullutuksista avioliittoon astuttaessa? 
Onnistuuko avioliitto tyhmän kanssa? 
Huh, siis laatukamaa.