Ulkoilusta

Ulkoilua pikkuneidin kera. 

Ulkoillaan tavallisesti tyttären kanssa vähintään se neljä tuntia per päivä. Sadepäivät tuossa välissä ajoi meidät kuitenkin sisälle niin, että ulkoilua ei ollutkaan kuin tunnista pariin päivässä, ja sekös on näkynyt pikkuisen hyppiessä seinille. 

Tällä viikolla ollaan taas palattu tuttuun kaavaan: pari tuntia ulkoilua aamulla, pari tuntia illalla. Hieman hämmentynyt olen ollut siitä, ettei ulkoilun lisääntymisellä ole ollut mitään vaikutusta tytön nukahtamiseen illalla (väittäisin melkein hänen nukahtaneen nopeammin silloin, kun olimme sateen takia sisällä). 

Eilen kävimme kuitenkin Soukan asukaspuiston musiikkihetkessä, ja vaikka tytär jaksoi olla mukana huiman muutaman minuutin verran, se leikkiminen ja muiden lasten kanssa juoksu selvästi väsyttivät. Illala oltiin vielä puistossa, jossa piti esitellä muille (pienemmille) lapsille uusia kiipeilytaitojaan ja kyllä vaan uni maittoi illalla siihen malliin, että meidän ”en-mee-nukkumaan” -tytär tuli ehdottelemaan itse unille menoa. Mainiota! 

Tänään olisi edessä perhekahvilassa leikkimistä ja illasta mummonsa tulee leikittämään tyttöä, jotta minä saan paneutua viimeiset hetken erääseen koulutyöhöni ennen sen palautusta. 

Nyt on ulkona niin upea sää, että taidan lopettaa tämän tähän, nousta sängystä ja ryhdistäytyä, jotta päästään tyttären kanssa joskus liikkeellekin (muru tosin tuhisee tuossa vieressä vielä unillaan). 

Ihanaa päivää itse kullekin! Minä ainakin nousin oikealla jalalla! ;)