Miksi rientää reippailemaan viimasta välittämättä?

Mikä meitä urheiluhulluja oikein vaivaa, kun raahaudumme talvipakkaseen juoksemaan? Hengitys vinkui ja kurkku huusi apua, kun päätin päräyttää ensimmäiselle kirpeälle pakkasjuoksulenkilleni. Pakostakin mietin, mitä hittoa täällä oikein teen. Toisaalta mietin, että jos kunto on tällä hetkellä tämä, niin kuinka ihmeessä juoksen toukokuussa puolimaratonin, jos en tee näitä pakkaslenkkejä vielä useita lisää…

Jokainen joka miettii, että pakkanen on hyvä syy jättää lähtemättä, niin minäpä kerron miksi EI.

1) Pakkasella juokseminen on varustuskysymys. Riittävästi (muttei liikaa) relettä niskaan, niin kyllä siellä tarkenee (tai voi jopa tulla kuuma).

2) Ei ole pakko vetää täysillä. Valitettavasti tajusin hieman myöhään, että jos hengästyminen sattuu, voisi juosta hitaammin ja hengästyä vähemmän. Silti juokseminen ei mene hukkaan, pikemminkin päinvastoin, koska silloin se parantaa peruskestävyyttä tehokkaammin.

3) Pakkasilma on aivan mielettömän kaunis. Oilisimpa saanut kuvan siitä punaisena hehkuvasta taivaanrannasta! Olen myös aina rakastanut juosta talvella juuri silloin, kun pimeys tulee ja kaikkialla on sinertävää.

4) Lenkin jälkeen olo kuumassa suihkussa lötrötellessä ja villasukat jalassa löhöillessä on entistä ihanampi! Voi että aloin kaivata sitä tunnetta, kun on juossut talvella oikein pitkän lenkin ja syö jotain ihanaa lämmintä ruokaa suihkun jälkeen, lösähtää sohvalle ja sen kun nauttii.

5) Jos ei talvella vaivaudu liikkumaan, niin kyllä keväällä vaatekerroksia kuoriessa ja kesävaatteita sovitellessa hiukkasen saattaa kaduttaa. Etenkin jos vaihtaa sen lenkin suklaalevyyn kerran jos toisenkin…

kuva: http://www.bodyfitdc.com/tag/winter-running/