Itselle nauramisen taito
Tässä haluan esitellä autoiluesimerkin kautta blogini toisen pääteemaan, kömmähdykset, joista saan ammentaa naurua uudelleen ja uudelleen.
Autokoulun aloittaminen toi elämääni täysin uuden alan, jonka parissa on jo yksi jos toinenkin moka päässyt tapahtumaan. Ennen kuin kortti edes kiilteli taskussani, olin jo ehtinyt rysäyttää isäni autoon kauniin rutun harjoitellessani peruutusta -suoraan jykevätolppaiseen autokatokseen tietenkin.
Olen monesti ihmetellyt mikä erehdys tapahtui, kun kortti sitten toisen inssiyrityksen jälkeen käteeni ojennettiin. Ensimmäisenä autoilukesänäni esimerkiksi löysin itseni ajamasta vastaantulijoiden kaistalta ja istumasta sammuneessa autossa keskellä risteystä. Talven haasteissa peruutin itseni mökkitiellä suoraan penkkaan jumiin ja lapion kanssa auttamaan tullut isäni totesi tilanteen nähtyään, että tässä taidetaankin tarvita vähän muutakin kuin kauramoottoria ja lapiota auton irroittamiseen.
Kun auto alkoi toisena kesänä jo jonkin verran pysyä hallinnassani, en silti säästynyt tyrimisiltä. Olimme ystävieni kanssa juuri saaneet uimapuvut päälle ja auton ovet turvallisesti lukkoon, kun viimeistelin uimaretken aloittamista lyömällä takapaksin kannen iloisesti kiinni tajuten samalla, että auton avaimet ovat varmassa tallessa takapaksissa tavarakasojen päällä. Reaktiona tapahtumaan syntyi välitön ja yksi elämäni parhaista naurukohtauksista. Kolme ystävystä nauroi kippurassa kauniissa kesäillassa miettien samalla mitä ihmettä teemme, kun kaikki tavarat puhelimia myöten ovat lukittuina autossa ja kotiin reilu sadan kilometrin matka.
Mokieni lista ei lopu näihin muutamiin esimerkkeihin, vaan niistä riittää ammennettavaa pidemmäksikin jutunjuureksi. Tässä jokin aikaa sitten huomasin sukulaiseni juhlissa kahvipödässä kuuntelevani perheenjäsenteni kertovan kilpaa autoilumokiani. Kun huomautin asiasta hieman loukkaantuneena, sain vastaukseksi iloisen kommentin siitä, kuinka heillä on hauskaa. Hetken tilannetta arvoituani totesin, että kyllä minuakin naurattaa. Mokailuni ei ole ollenkaan vakavaa, sillä osaan nauraa omille virheilleni. Jokainen mokani on hauska tarina, jolle voin nauraa yksikseni ja yhdessä. Jos suhtautuisin eri tavalla, tuskin enää hyppäisin auton rattiin. Taito nauraa omille mokilleen antaa mahdollisuuden elää vapautuneemmin, laskea jalan uudelleen kaasupolkimelle ja ajaa minne tie vie.