Kun hauis ei riittänytkään

Oli tänään vähän sippi olo, mutta päätin kuitenkin jaksaa salitreenin. Olen kuitenkin yhdestä vahingosta, jonka viime syksynä tein, viisastunut.

Olin silloin ollut vetämässä ensin lentopallokurssia ja sitten hilppassut omaa treeniä tekemään. Tietenkään en ollut syönyt moneen tuntiin, joten energiat alkoivat olla jo aika nollassa. Ajattelin kuitenkin, että vielä tässä sen verran pinnistetään, että vähän voisi kyykkyjä tehdä tangon kanssa. Hyvinhän se tanko sinne niskan taa sitten menikin ja kyykkäilykin sujui ongelmitta. Varsinaiseen ongelmaan päästiin vasta sitten, kun olisi pitänyt se tanko saada poiskin niskan päältä. Eihän se mihinkään liikkunut, käsissä eivät voimat riittäneet.

No, ajattelin, etteihän  nyt hätä ole tämännäköinen, tässähän menee sitten toinenkin kyykkysarja ekstrana. Tunnetusti siitä ei voimat kuitenkaan mihinkään lisääntyneet, päinvastoin. Oli pakko turvautua ainoaan jäljelle jääneeseen keinoon, vilkaista äkkiä sivuilleen ja yrittää vaivihkaa kiepsauttaa tanko pois niskalta sivukautta. Onneksi se nyt ei varpaille sentään pamahtanut, kuten kerran eräs levypaino teki, kun poistin sitä jalkaprässistä. Silloinkin se onneksi osui jalkapöydälle, joten yhtään varvasta ei murtunut… Tutulle tietysti oli valehdeltava, ettei sattunutkaan ollenkaan.