Oho mitä aikaisia aamuja!

Olen tällä hetkellä töissä lentokentällä kirjamyymälässä, jossa aamuvuoro alkaa 4.45. tai 5.15. Ehtiäkseni ajoissa töihin joudun kuuntelemaan kelloni pirinää 3.50-4.20 välillä. Moni kauhistelee tätä aikaa ja ihmettelee, mihin aikaan oikein menen nukkumaan. Toisessa työpaikassani, jossa aikaisin aamu alkaa 9.30, olen saanut kuulla kymmeniä kertoja taivasteluja aamuvuoroistani, jotka merkitsen työpaikan listoihin. Parhaimmillaan työkaverit huutelivat toisilleen: ”Kuulitko jo monelta Sinin aamuvuoro alkaa. Viideltä! Siis VIIDELTÄ! Hullua! En kyllä pystyisi!”

Kuinka hullua se sitten on? Pystyykö siihen? Mitä hyvää ja mitä huonoa näissä aamuissa on?

aamu1.jpg

Jospa kerron hyvät uutiset ensin. Kun päivä alkaa aikaisin, se tuntuu paljon pitemmältä. Esimerkiksi jo seitsemän aikaan olisi valmis pommittamaan kavereita viesteillä, yhdeksältä voisi jo syödä lounaan ja kotiin pääsee parhaimmillaan kello 12. Nytkin tuntuu, että puuhailen tässä jo iltahommia ja kappas kello ei ole vielä edes neljää. Syöminen näinä päivinä ylipäätään on hyvä ja huono juttu. Ehtii syödä monta kertaa (ja siis enemmän!), mutta toisaalta tekee kaiken aikaa mieli syödä, koska väsymys=makeanhimo. Siinä se kääntöpuoli onkin. Tykkään aikaisista aamuista muuten, mutta kun olen surkea nukkuja.

Huonoa on siis se, etten osaa nukkua kunnolla ennen aamuvuoroja. Eilen menin nukkumaan noin 22.30, vaikka rytmi olikin parin viikon vapaiden ja iltavuorojen takia hiljaa hiipinyt myöhemmäksi. Kuten osasin arvella, ei uni tullut silmään ennen kuin kello oli jotakuinkin 00.30. Niinpä kolmen ja puolen tunnin torkkujen jälkeen kelloni iloisena herätti vähemmän iloisen Sinin. Kuitenkin positiivista oli se, että olin ylipäätään nukahtanut. Keväällä ensimmäiset aamuvuorot nimittäin jännittivät niin paljon, etten muutamalla kerralla oikeastaan nukkunut ollenkaan. Silloin mietin voiko sanoa heränneensä neljältä, jos ei ollut varma oliko edes nukahtanut…

aamu2.jpg

Yleensä hyvinkin lyhyistä yöunista huolimatta itse työpäivä hujahtaa ohi nopeasti ja pinnallisin puolin melko virkeällä meiningillä. Aamu on nimittäin täynnä asiakasvilinää ja tehtäviä hommia. Lisäksi olen huomannut, että töissä aika menee sitä nopeammin, mitä pahemmassa aamutokkurassa (eli aiemmin) työnsä aloittaa. Ehkä on vielä puoliksi unessa eikä edes tajua ajatella ajankulua… Olen myös aina pitänyt aamuvuorojen tunnelmasta: pikkuhiljaa kaikki ympärillä herää ja saa toivotella ihmisille hyvää huomenta sekä mukavaa päivää. On vielä se hetki, jolloin päivästäsi voi tulla parempi kuin luuletkaan.

Yleensä jossain vaiheessa päivää alkaa huomata, ettei edellisenä yönä ole paljon unia nähnyt. Aivot saattavat mennä kesken kaiken ihan totaalijumiin. Esimerkiksi tänään en osannut ollenkaan kertoa asiakkaalle mitään kirjasta, josta olin kyllä lukenut useampia arvosteluja. Toisinaan en osaa päättää hakisinko vain kahvin vai menisinkö jo lounaalle (näitä elämän vaikeita kysymyksiä!). Tänään tuntui, että joku oli yhtäkkiä vaihtanut kassan nappuloiden paikkaa. Alkoi hieman jo huvittaa ja mietin tajusivatko asiakkaat, että taidan olla vähän töööt.

Aamuvuorojen jälkeen elämän luksusta on se, että pääsee nopeasti kotiin, syö nälkäisen vatsansa täyteen ja kellahtaa päiväunille. Kuinka iloinen olenkaan siitä, että voin tehdä niin. Ei ole koiria tai lapsilaumaa odottamassa, eikä nyt kesällä opiskeluvelvollisuuksia kutsumassa. Noin tunnin torkuttuaan voi harkita taas elävänsä tai ainakin yrittää tehdä jotain. Kuten vaikka keittää kahvit ja jauhaa paskaa kituiseen blogiinsa. Lukea parempia blogeja. Tiskata astiat, laittaa pyykit kuivumaan. Parin tunnin päästä lähteä vähän kuntoilemaan odottamatta kuitenkaan huipputuloksia. Nytkin on vielä monta tuntia aikaa puuhailla ennen kun pitää painua petiin ja toistaa huomenna sama kaava uudestaan. Toivottavasti edes vähän pidemmillä unilla.

Lopuksi haluan vielä muistuttaa, ettei kohdalleni ole osunut enempää kuin kaksi todella aikaista aamua putkeen. Viimekesäisen unettomuusputken pelottelemana olen tästä kiitollinen, mutta toisaalta haluaisin kokeilla, voisiko tähän aikaisempaan rytmiin oikeasti päästä. Työkaverin mukaan yhdeksän aamua putkeen aiheuttaa sen, että viimeistään viidennen kohdalla alkaa olla niin väsynyt, että nukahtaa riiittävän ajoissa illalla… Lähipiirissäni on myös elävä todiste siitä, että kello neljän herätyksiin ei kuole. Isäni on noussut lähes jokaisena arkipäivänä ennen kukonlaulua jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan ja on todistettavasti vielä voimissaan… Kaikille ei siis ole hullua herätä aikaisin. Toisille se on täysin normaalia.

kuva täältä

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *