Kesän piti mennä helposti, tasaisesti ja nopeasti läpi kesätöitä tehden, urheillen ja bloggaillenkin. Kävi kuitenkin niin, että blogi nukkui kesäkuun, koska minä en nukkunut. Elämäni tippui raiteiltaan, kun valvoin öitä pyörien ahdistuneena sängyssä ja yritin silti päivisin tehdä postinjakajana pitkiä työpäiviä. Viikonloput taas olivat sinimäiseen tapaan täynnä menoa, huonoja unia ja yhä lisääntyvää väsymystä ja ahdistusta. Lopulta päätin, ettei mikään summa rahaa ole sen elämän, johon olin pudonnut, arvoista. Irtisanouduin, ensimmäisen kerran elämässäni.

Siitä alkoi kesä. Ensimmäisen viikon olin yhä sekaisin väsymyksestä, opettelin taas nukkumaan normaalisti ja reissasin paikasta toiseen. Tuntui oudolta saada tehdä vain sitä, mitä haluaa. Herätä aamulla ilman tarkkaa suunnitelmaa siitä, mitä päivän aikana voisi tehdä. Luulin, että minulla olisi loputtomasti aikaa tehdä kaikkea, mutta ainakaan bloggaamiselle ei jäänyt vieläkään aikaa. Sen sijaan olen ollut kiitollinen tästä harvinaisen pitkästä kesälomasta, sillä sen aikana olen:

• viettänyt monen monta päivää vanhempieni luona lapsuuteni kotitalossa ja maaseudun kauniissa maisemissa (ja syönyt jääkaapista herkkuruokia ilmaiseksi)
• ehtinyt nähdä enemmän niitä ystäviä, jotka eivät asu Helsingissä (eli mm. tehnyt extempore-reissut Lahden ja Kouvola yöelämään)
• rentoutunut rakkaassa mökkirannassa (eli syönyt aamupalaksi sipsejä ja lounaaksi piparia jne.)
• poiminut litrakaupalla marjoja ja tehnyt purkkikaupalla hilloa (leikkinyt mummoa siis)
• kierrellyt kirpputoreja (ja ostanutkin jotain turhaa tai vähemmän turhaa)
• urheillut, eli lähinnä juossut, kävellyt ja pyöräillyt (ainakin silloin, kun on huvittanut)
• lukenut hömppää, eli naistenlehtiä ja blogeja (jotka toki kaikki eivät ole yhtä pahaa hömppää)
• käynyt uimassa järvessä tai meressä monta kertaa viikossa
• viettänyt yli viikon yhdellä elämäni parhaista partioleireistä (eli nukkunut liian vähän ja ollut iloisen yliväsynyt)
• käynyt Ruisrockissa (jumittamassa flunssaisen ystävän kanssa)
• juhlinut yhtenä viikonloppuna kahdet häät (sunnuntaina kieltämättä väsytti)
• vaeltanut kauniissa Repoveden kansallispuistossa (itse hikisenä ja vähemmän kauniina)
• kesäretkeillyt opiskelijaporukan kanssa Haminassa
• elellyt espoolaisessa poikasolussa (ja selvinnyt hengissä siitä)
• pitkästynyt tekemisenpuutteeseen ja turhautunut toimeettomuuteen (onhan se lomailu aivan hukkaanheitettyä aikaa)
• ollut niin vastuuton  ja huoleton, että olen ihan unohtanut, miten toiminnantäyteistä normaali opiskeluelämäni onkaan (syksyn lähestyessä uhkaavasti muistan taas kalenteririippuvuuteni)

Tässä tiivistettynä kesääni, johon on mahtunut niin ahdistuksen, väsymyksen, ilon, onnen kuin naurunkin kyyneliä. Vielä kolme viikkoa olisi lomaa jäljellä ennen tositoimien todellista alkamista. Toivottavasti blogikin alkaa taas aktivoitua samaa tahtia kirjoittajan kanssa. Joka tapauksessa, vaikkei kesä mennytkään kuten suunnittelin, niin siitä huolimatta (tai ehkä juuri sen takia): elämälle peukku ylös!