Lähdettiin hyvän ystäväni kanssa kesäreissulle isäni Opel Corsalla. Ensimmäisenä matka-aamuna Lahdesta Tampereelle ajaessa suut kävivät kovempaa kuin aivot. Tampereelle saavuttaessa saatiinkin oikein kiva tervetuliaistoivotus: päästiin valtion matkakuva-arkistoon! Kuskina olin tietysti minä kaahari itse, joka pälpätin niin innolla, etten edes nopeusmittaria viitsinyt katsella.

Kameran välähdettyä totesin jotakuinkin: ”Oho!” ja jatkoin keskenjäänyttä juttuani. Illalla muistelin ystävälleni, että tosiaan, taisin ajaa tänään kameraan…taitaa tulla sakko perästä. Ilmoitin tietysti kiltisti auton omistajalle pian saapuvasta postista ja vastaukseksi sain toteamuksen, että voisitte ottaa ne matkakuvat ihan omalla kamerallanne vastaisuudessa.

Sitten saapui sakkolappu. Ja mikä pettymys! Ei valokuvaa mukana! Kuitenkin minä kiltisti maksoin melkein sata euroa matkakuvasta, joka jäi joidenkin poliisisetien ja -tätien ihmeteltäväksi johonkin valtion arkistoon.

Kaksi asiaa opin kuitenkin tämän kuvan ansiosta. Vastaisuudessa koetan ajaa rajoitusten mukaan. Enkä taida kauheasti huolehtia pikkuasioista, koska olen suhtautunut koko tapahtumaan lähinnä nauraen. Eipä auta enää jälkikäteen, vaikka kuinka kiroilisi. Muistakaahan se!

Mikäli matkallaan haluaa paistatella salamavaloissa, suosittelen käyttämään muita kuin tämän merkkisiä kameroita. Näissä salamavaloissa ei tee mieli moneen kertaan olla! (kuva internetin arkistoista)