Itselleni tyypilliseen intoilutapaan vuoden vaihtuminen tuo hyvän tilaisuuden asettaa tavoitteita ja tehdä uuden vuoden lupauksia. Tänä(kin) vuonna aiempien vuosien tapaan keksin itselleni kaikkia mahdollisia lupauksia mm. siitä, kuinka voisin luopua kotimaisista viljoista, syödä enemmän kasviksia, jättää sokerin pois, lopettaa karkinsyönnin, unohtaa kahvinjuonnin ja vähentää alkoholinkäyttöä. Voisin keskittyä parantamaan ryhtiä tai syviä lihaksia, siivota kotona enemmän ja kokeilla uusia reseptejä. Voisin alkaa blogata aktiivisemmin, nähdä ystäviä useammin, tehdä asioita järjestelmällisemmin ja lorvia sängyssä vähemmän. Vaihtoehtoja mietittyäni totesin, että ehkä viisainta on unohtaa kaikki lupaukset (joita tuskin kuitenkaan saisin pidettyä) ja luvata vain yksi asia:

Ole armollinen itsellesi.

Jouduin viime kesänä opettelemaan armollisuutta itseäni kohtaan, mutta voisin vielä parantaan. Vaadin itseltäni usein paljon, enkä päästä itseäni aina kovin helpolla. Siksi päätinkin, että vuonna 2014 minulla on lupa luovuttaa, jättää lenkki välistä, syödä suklaapatukka, lykätä siivoamista ja loikoilla sängyssä, jos siltä tuntuu. Eikä siitä tarvitse soimata itseään.

Siitä huolimatta, etten luvannut itselleni superterveellistä hyperelämää, aion kuitenkin joulun konvehtiähkyn jälkeen keskittyä syömään niin, että voisin paremmin ja energisemmin. Lisäksi aion urheilla (olisi ihme, jos en aikoisi). Motivaatiota pitää yllä ainakin se, että ilmoittauduin tässä muutama päivä sitten Helsinki City Runille eli puolimaratonille toukokuun alussa. Pakko siis vähän yrittää harjoitellakin ja oikeastaan olen aika innoissani!