Kun neljäs vuoteni (mitä? jo neljäs!) opiskelijasoluelämää on alkamassa paikasta toiseen rampatun kesän jälkeen, kestää taas hetken kotiutua. Minun kohdallani kaikki kauhutarinat soluelämästä voi unohtaa, sillä olen viihtynyt hyvin, tutustunut erilaisiin ihmisiin ja ennen kaikkea säästänyt rahaa pienen vuokran (Helsingissä reilu 200 euroa) ansiosta. Nyt haaveissa on jo oma koti oman kullan kanssa. Näyttäisi kuitenkin siltä, että lähes koko syksy menee vielä tässä 10 neliön huoneessa majaillessa, koska asuntoa saa vielä tovin odotella. Siksi päätin siivota ja järjestellä tavarani ennen maanantaista lukukauden alkua.

Ketäpä huvittaisi erityisemmin siivota, kun vaihtoehtoisesti voisi vain makoilla, lukea hyviä blogeja ja haaveilla elämästä keräillen voimia illan Midnight Runille. Onneksi pääsin lopulta vauhtiin, sillä pienen siivoilun jälkeen huomasin, että kotonani näyttää ihan kivalta! Ja jopa ehkä vähän sisustetultakin, vaikka luulinkin etten ole sisustajapersoona.

Kello on lainassa siskoilta, valokuvakehys ja lipasto ovat kirpputorilöytöjä. Kuvassa näkyvät myös ainoat huonekasvini rahapuut, jotka elävät jopa minun viherpeukalointini tuloksena. 

Kirjahyllyllä korkeimmalla komeilevat mustavalkoiset matkakuvani. Valitettavasti sarjasta puuttu vaikka kuinka monta kuvaa, vaikka minulla on jo kehyksetkin odottamassa. Haaveissa olisi joskus saada kerättyä näitä yksi seinällinen.

Samasta kirjahyllystä löytyy myös erilaisia purkkeja, laseja ja purnukoita aseteltuna riveihin, jotka useimmiten ovat sekaisin, mutta tänään ainakin melkein suorassa.

Tässä näkyy huoneen sinisin nurkkaus, eli yhdistetty sohva, sänky ja väliaikainen säilytyspaikka kaikille mahdollisille paperikasoille, vaatteille ja kasseille. Iltaisin ne yleensä löytävät tiensä lattialle, että mahdun nukkumaan jonnekin… Tyynyliinat ovat siitä harvinaiset, että ne olen aikoinani ommellut ihan omin pikku kätösin. Seinältä löytyy uusin ostokseni ja helppohoitoisin huonekasvini, nimittäin Ikean seinätarrat.

Kuvanlaatu ei ole maailman paras eikä valotus näissä kuvissa ihan kohdallaan, mutta ei kai sitä tarvitse olla täydellinen. Oikeasti kotonani näyttää näin kivalta ja sotkuttomalta ehkä noin kolmen tunnin ajan noin kerran kuussa, mutta täytyy nyt nauttia näistä elämän pienistä iloista. Tässä touhuillessa tajusin, että enää 2,5 tuntia juoksun alkamiseen! Toivottavasti juuri syömäni ruoka ehtii vielä sulaa, siivosin niin innoissani että melkein unohdin kokata…