Pullaatipullaatipullaati pullaa!
”Työnnän pullat uunihin, vedän valmiit takaisin, näin piipusta kun savu kohoaa…” Onhan se helppoa lauluissa, mutta entäs tosielämässä? Minä leipuri hiiva kun olen hieman suurpiirteinen ja teen ennenkuin ajattelen tai ajattelen, mutten jaksa tehdä.
Eilen leirikokin tehtävänä oli tikkupullan paisto 25 lapsen kanssa. Taikinaa pyydettiin niin, että kaikki saisi paistaa kaksi pullaa. Päätin tehdä sitten kaksinkertaisen määrän viimeviikon annoksesta, eli vaivaiset kolme litraa taikinaa. Kolmannella leiriviikolla olen huomannut, että taikinoideni kohoaminen lisääntyy lähes eksponentiaalisesti viikko viikolta. Siispä kolmen litran pullataikinakin halusi kohota yli 10 litran ämpäristä.
Taikinaa vaan tuli ja tuli ja nauroin lapsille, että tämä on kuulkaas taikataikina, ei lopu ikinä! Myöhemmin jo hieman tuskastelin asiaa, kun leivoin ylijääneestä taikinasta noin 50 pikkupullaa ja heitin vielä osan pois. Arvata saattaa, mitä tänään tarjoillaan välipalaksi? Pullaapa hyvinkin!
Ja mitä muita pullatarinoita vielä olisikaan? Kerran ainakin leivoimme lukion päätteeksi kaunista pullapitkoa englanninopettajallemme, jolla oli tapana tuntien aikana karata opettajanhuoneeseen pikku välipaloille. Haistelimme tyytyväisenä kaverini kanssa pullantuoksua ja puhuimme, että kohta se varmaan on valmis. Kun sitten ”kohta” menimme katsomaan uuniin, oli vastassa hieman ylikypsynyt pitko… Uusiksi meni se homma sitten.
Ja nyt kismittää, kun kamerani meni ja hajosi. Siitä valtavasta taikinasta ois ollut mahtavaa saada kuva!
JTämä taidonnäyte on keväiseltä kahvilareissulta. On muuten suurin näkemäni pulla:D