Surkea IKEA-shoppailija
Kävin eilen taas IKEAssa. Itse asiassa käyn siellä melko usein. Usein tulee ostettuakin jotain, nimittäin halpaa pehmistä ja lihapulla-annos. On kotonani myös ainakin viisi IKEA-tavaraa, ehkä jopa enemmänkin.
En siis käy tuossa niin monen unelmien halpasisustusliikkessä ostaakseni halpaa sisustuskamaa vaan enemminkin ihmetelläkseni sitä. Jostain syystä IKEAssa on kuitenkin aina hauska käydä. Siellä jos missä voi naureskella rumille sisustusjutuille (kunnes ystäväsi päättää ostaa sen, koska se on NIIN ihana). Toisaalta voi myös haaaveilla siitä, miten voisi kotinsa sisustaa sitten joskus kun on jotain muutakin kuin pieni huone kimppakämpästä. Tänne ei viitsi vaihdella verhojakaan vuodenajan mukaan, kun ei oikein tiedä, mihin ne ikkunasta poistetut verhot mahtuisi säilömään.
Onneksi kaverini usein ostelevat tavaraa minunkin edestäni. Silloin minusta on jotain hyötyäkin: yritän toppuutella ja estää heitä ostamasta kaikkia niitä ah niin ihania juttuja, joille ei kyllä ole kotona paikkaa tai tilaa missään. Niinpä kassan kohdalla kaikki tavarat ainakin melkein mahtuvat vielä ostoskärryihin (mukaan lukien ne minun kolme valokuvakehystä ja tuoksukynttilät).
Sami Hedberg yhdessä sketsissään väitti, että IKEA-shoppailu jos mikä on vaarallista parisuhteelle. Minä ja poikaystäväni emme kyllä ajautuneet mihinkään kriisiin sen reissun jälkeen, jolla kiikuimme keinutuoleissa pällistelemässä Espoon maisemia, mätkimme toisiamme tyynyillä ja ostimme lopulta pehmojalkapallon ja vähän verhokangasta. Ja tietysti söimme paljon lihapullia.
Taidan olla aika surkea IKEA-shoppailija, ainakin sen puljun liikevaihdon kannalta. Toisaalta oman kotini säilytystilan riittävyyden ja tilini saldon kannalta olen erittäin hyvä IKEA-shoppailija. Lihapullat kun menee suoraan vatsaan eikä maksakaan paljon.
Kuva IKEAn sivuilta.