Ylistys säännölliselle päivärytmille

Varoitus: Jos olet ensimmäisen tai toisen vuoden teekkariopiskelija, älä missään nimessä lue tätä! (Miksi kukaan teekkari muuten lukisi tätä liipadaapa-blogia?)

Hiio-hei, kolmannen vuoden 21-vuotias yliopisto-opiskelija tässä aikoo ylistää mullistavaa keksintöään, säännöllistä päivärytmiä! (Vai voiko sitä sanoa keksinnöksi, jos se on melkoisen pitkälle pakon sanelemaa?) Kuinka rohkenen tehdä näin? Enkö häpäise rotuani, opiskelijaa, joka yleisesti ottaen tuntuu elävän öisin, nukkuvan pitkään, syövän mitä halvalla saa ja milloin sattuu kauppaan jaksamaan matkustaa? Joka nauttii viiniä ja kaljaa viikollakin viikonlopuista puhumattakaan? Jonka suurin unelma tuskin on säännöllinen ihana päivärytmi (keski-ikäisten hommaa, pah!).

Tunnustan eläneeni kaksi ensimmäistä vuotta melko sekavalla rytmillä, osittain vaan siksikin, että edes nukkumattia ei huvittanut tulla pahamaineisen Kontulan syövereihin (jos ukko olisi viitsinyt vaivautua, olisi se huomannut tervejärkisenä selviämisen mahdollisuuden). Viikonloppuisin valvominen oli kyllä pitkälti itse aiheutettua. Miksi lähteä bileistä kotiin kello kaksi? Milloin oikeesti kello kahden ja kuuden välillä tapahtuu jotain järjellistä? Mutta entä jos tällä kertaa tapahtuukin? Huoh, ja niin usein kotiin kömpiessä kello 07:30 ihmettelin, että jaahas ja päivä uus.

Mikä pimahdus tapahtui yhden kesän aikana? Vanheninko 25 vuotta? Onneksi en, vaan vaihdoin opiskelemaan toiseen tiedekuntaan, jossa kasvatetaan kunnon kansankynttilöitä, joiden on ilmeisesti hyvä jo villeinä opiskeluvuosinaan alkaa tottua kello 8:15 alkavaa työpäivään. Olin kauhusta kankeana. En ollut ainoa. En ehkä selviäsi, kulkisin zombina päivästä toiseen, joisin pannun kahvia päivässä (mikä aiheuttaisi helvetimmoisen tärinän ja rytmihäiriöitä)…

Ehhhei! Eipäs niin käynytkään! Aloin mennä noin kello 23:00 nukkumaan rättiväsyneenä  ja herätä 7:00 melkoisen virkeänä. Huomasin, että wau, mullahan on säännöllinen rytmi ja pitkältä tuntuvia päiviä. Vapaapäivänä nousin ylös 8:30 ilman herätyskelloa. Siis 8:30! Viime talvena lintsasin muutaman luennon, kun en jaksanut nousta 8:30. Nyt nousen tuohon aikaan ylös vapaapäivänä. Mikä parasta, vapaapäiväkin tuntuu paljon pidemmältä!

Saa nähdä vieläkö olen iloinen pakon sanelemasta päivärytmistäni sitten, kun aamulla on pilkkopimeää ja sataa räntää vaakatasossa. Toisaalta myös illalla on pimeää ja mikäpä olisikaan ihanampaa kuin käärityä peiton alle ja nukahtaa. Zzzzzzzz….

Ainiin, tämä päivärytmijuttu ei tarkoita sitä, että olisin lopettanut kaikissa opiskelijabileissä käymisen. Ajattelin vaan, että ehkä kello kaksi voisi jo olla aika hiippailla kotia kohti (käytännön testaus on tosin vielä suorittamatta, joten teekkarit, toivoa on jäljellä…)

 

goteborg12_057.jpgKuva nyt ei taaskaan liity oikeastaan tapaukseen, mutta piti saada vähän väriä ja söpöjä juttuja tänne. Voisi tulevaisuudessa katsella maailmaansa enemmän kameran linssin läpi…

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *