Terveellistä pikaruokaa

Omasta säännöllisestä ruokailusta kotiarjen tiimellyksen keskellä on itse asiassa yllättävän vaikea pitää kiinni.
Lipsuminen on enemmän kuin helppoa, jolloin nälkää tulee siirrettyä eteenpäin jollain ei-niin-ravitsevalla naposteltavalla, joka juuri ja juuri nostaa verensokeritasoja sen verran, että pärjää taas tunnin tai pari eteenpäin. Siitä sitten useimmiten seuraakin se, että jossain vaiheessa nälkä ottaakin totaalisen voiton mielettömiin mittasuhteisiin paisuneena ja koko loppupäivän kestävä vetämätön olo ärsyttää.

Olen huomannut kantapään kautta, kuinka merkittävässä roolissa ruokailu on jaksamisessa sekä arjen, että treenien kannalta ja siksi olen oppinut huolehtimaan, että jääkaapissa täytyy AINA olla ainekset äidin pikalounaaseen, minkä saa heitettyä lautaselle nopeasti ja vaivattomasti ilman sen kummempia sipistelyjä tai esivalmisteluja.

 

IMG_20170331_095423.jpg

Mitä sieltä kaapista löytyy? Muun muassa näillä aineksilla pärjää jo pitkälle

Meidän perheessä useimmiten päivällinen on arkisin se ”suurempi ruoka”, jonka valmistamiseen käytetään enemmän aikaa ja vaivaa, joten päivällä haluaa tyytyä simppelimpiin ratkaisuihin.

Mikä sitten on ravitsevaa ja terveellistä pikaruokaa?

Ei, se ei ole lainkaan niin monimutkaista, mitä äkkiseltään voisi ajatella.

Oma juttuni on salaattilounaat, jotka koostaan ”mitä kaapista löytyy” tai ”mitä mieli tekee”-periaatteella.
Jääkaapista pitää aina löytyä salaattisekoitus-/salaattipussi, mikä on kaiken alku.
Valmiiksi pesty salaatti on niin näppärä heittää suoraan lautaselle, eikä sitä tarvitse edes pienentää, jos ostaa sen valmiiksi silputtuna.
Valikoima kaupassa on monipuolinen, joten oma suosikki löytyy varmasti kaikille ja kyllästymäänkään ei pääse.

Salaatin päälle viipaloin usein kurkkua, tomaattia ja paprikaa, jolloin saan annoksesta houkuttelevan värikkään ja kasvisrikkaan.
Ripaus makeaa mukana maistuu oikein herkulliselta ja olenkin ihastunut mehuun säilöttyihin persikkakuutioihin, joita niitäkin on helppoa vain kauhoa purkista pari lusikallista sekaan.

Kun salaatin kasvispuoli on hoidettu, päästään siihen ruokaisampaan puoleen.
Välillä hyödynnän edelliseltä päivältä mahdollisesti ylijäänyttä riisiä/pastaa tuomaan salaattiin lisää täyttävyyttä, mutta koska en näe niitä niin välttämättömiksi ainesosiksi joka kerralla, otan hiilariboostiksi esim palan täysjyväleipää tai näkkäriä.
Tämä salaattipohjasysteemi on siitä huippu, että sitä todella voi muokata vaikka päivittäin.

Kinkkusalaatin saa vähärasvaisesta kinkku-/kalkkunasuikaleesta, kanasalaattia edelliseltä päivältä tähteeksi jääneestä leikkeestä, tonnikalasalaatin veteensäilötystä tonnikalasta jne, vain mielikuvitusta rajana käyttäen.
Mukaan vielä raejuustoa, keitettyä munaa ja/tai ruokalusikallinen pähkinöitä ja kylläinen vatsa, sekä tätä kautta energiatason nousu on varmasti taattu!

IMG_20170331_095512.jpgSyömistä vaille ~ proteiinipitoinen kinkkusalaatti valmiina lautasella

Kermaviilikastikkeet ovat toinen jokapäiväinen juttu, joita en päästä jääkaapista loppumaan.
Ne sopivat aivan loistavasti näihin salaatteihin, dipiksi vaikkapa iltapalakasvisten kanssa tai päivällisellä lihan kylkeen ja ovat huomattavasti vähärasvaisempia kuin majoneesit ja useimmat valmiit salaatti- /lisäkekastikkeet, eivätkä sisällä lisäaineita kuten useimmat kastikejauheet.
Tässä kaksi, maailman simppelimmistä ainesosista koostuvaa suosikkimakuani, joiden maustemäärät on itsellä tyyliä ”purkista ripaus sekaan”. Mausteita siis voi rohkeasti lisätä/vähentää oman maun mukaan;

NRO 1, sopii erityisesti kanan ja kasvisten kaveriksi

  • 1 prk kermaviiliä
  • 1-2 rkl sweet chili kastiketta
  • aromisuolaa
  • mustapippuria
  • valkosipulijauhetta

NRO 2, sopii erityisesti kinkku- ja tonnikalasalaattiin

  • 1 prk kermaviiliä
  • 1-2 rkl kurkkusalaattia
  • 1-2 tl sinappia
  • aromisuolaa
  • mustapippuria

Nämä kastikkeet maistuvat meillä koko perheelle, ellei äitillä ole lipsahtanut chilikastiketta reilummalla mitalla sekaan ja aikaa valmistukseen kuluu jotakuinkin 2-5minuuttia.

20170316_110725.jpgKastike nro 1 sekoitusta vaille valmiina

Tässä siis vinkkiä monipuolisesta ja terveellisestä pikaruokaratkaisusta arjen keskellä.
Salaatti vie aikaa n. 10min ja kun ainesten lautaselle heittelyyn oikein harjaantuu, voi selvitä vähemmälläkin.
Itse pilkon kaiken suoraan lautaselle, jolloin EHKÄ säästän ajassa, mutta ainakin tiskissä, mutta tyylihän on täysin vapaa.

Loppuun vielä vinkkaan, että vaihtelun vuoksi valitsen lounaalle välillä myös keittoja.
Kaupan valmiskeitoista löytyy nykyisin terveellisiä ja maukkaita vaihtoehtoja, kuten tomaattikeitot, joista saa täyttävämpiä lisäämällä joukkoon esimerkiksi raejuustoa ja kinkkua.
Kananmunatkin taipuvat keittämisen sijasta yhtä helposti myös munakokkeliksi/munakkaaksi ja salaattien täytevaihtoehtoja soveltaen, saa taas hieman erilaisen, vaikkakin yhtä terveellisen ja nopean, lounaan lautaselle.

Toivottavasti näistä aineksista, joku saa vinkkejä oman arjen pikaruokakulttuurin rakentamiseen.
Bon Appetit!

 

hyvinvointi terveys liikunta ruoka-ja-juoma

Harmaan aamun loistokkuus

Se hetki aamussa, kun esikoinen on lähtenyt kouluun ja pienempi lapsi on vihdoin ja viimein asettunut vaunu-unille.

Katsot ympärillesi ja mietit vapautuneesti huokaisten, että NOW IT’S TIME and everything is possible!
Et tiedä kauan tämä tilaisuus kestää, sillä pikkuneiti saattaa nukkua aamu-uniaan puoli tuntia, tunnin tai puolitoista tuntia.
Välillä vaaditaan vaunujen hytkyttelyä vartin välein, välillä nukutaan sikeämmin.

Useimmiten siivoan keittiön aamun jäljistä, harjaan hiukset ja saatan laittaa naamaan ehostusta.
Sen jälkeen vetäisen lenkkivaatteet päälle ja lähden nauttimaan pitkästä vaunulenkistä, neidin nukkuessa liikkuvissa vaunuissa entistä paremmin.

Tänä aamuna rikoin kaavaa.
Ulkona ei ollutkaan ihana kevätauringon mieltä hellivä paiste, joka nostaa virtatasot pilviin, vaan sälekaihtimien takaa paljastui tuulen ja sateen täyteinen harmaus.
Harmi, mutta ajattelin, että oikeastaan tällaiset päivät ovat välillä aika ihanan helpottavia. Vähän kuin saisi luvan olla ihan vaan laiska.

20170322_111645.jpg

Ei niin houkutteleva ulkoilmanäkymä ~ niiiiiiiin hyvä syy laiskotella

Siispä, kun tyttö oli nukahtanut vaunuihin ja poika laitettu kumpparit jalassa koulumatkalle, vilkuilin olo-huoneessa levällään olevia leluja ja keittiön tiskialtaan vaativaa kutsua, mutta otin tyynesti suodatinlasit silmille.
Siis mitkä suodatinlasit? No tiedättehän ~ ne joka äidin pelastavat mielikuvituslasit, jotka silmillä voi hetken olla huomaamatta keskeneräisiä kotitöitä ja leikkiä ettei niitä olekaan. Ne lasit, joita käytämme äärettömän harvoin, mutta joiden käyttö satunnaisesti on todellinen arjen pelastus.

Päätin tänä aamuna pitää kaikessa rauhassa kotiäidin ”lakisääteisen” kahvitauon niin, että nauttisin kahvini kerrankin kuumana ja aamupalani istualtaan samalla tuhlaten aikaani hyödyttömästi selaten facebookkia. Santsikupin kahvia (kyllä, KAKSI kuppia kahvia kuumana saman päivän aikana!) menin nauttimaan sohvan nurkkaan vetäisten viltin päälleni. Eilisestä megaluokan jalkatreenistä toipuva kroppa suorastaan huokaisi tästä.
Sadepisarat ikkunalasissa näyttivät aika kauniilta, eikä se tuuli ja sadekaan mitenkään häirinnyt lämpimästi vilttiin kääriytyneen laiskiaisen näkökulmasta katsottuna. Ja ah, se hiljaisuus! Raollaan olevasta ikkunasta kuului vain sateen ropinaa, mikä oli kuin musiikki korville ja kuuma kahvi maistui niiiiiin hyvältä.

 

20170322_092721.jpg

Väriä Muumeista sohvan nurkassa

Sohvalta ylös noustessa suodatinlasit hieman liikahti silmiltä ~ ihmettä ei ollut tapahtunut, sillä eihän ne hommat tosissaan olleet itsestään hoituneet, mutta niitä pystyi siirtämään hetkeksi. Aika loistavaa!

Päivä muistutti jatkumisellaan, kun vaunuista alkoi kuulua pientä kysyvää huutelua. Vastassa oli aurinkoinen, päivänokosista virkistynyt hymynaama, joka oli vääntänyt herätessään äitille vähän haisevampaa hommaa.
Unet kestivät tällä kertaa tunnin, enkä ollut saanut mitään näkyvää aikaiseksi.
Voisin tuntea morkkista laiskottelusta ja toivoa, että olisipa se uni maistunut pienelle vaikka sen puoli tuntia pidempään, mutta ei.
Suukotan kikattelevaa haituvahiuksista päätä ja ulkoilmasta viileää sileää poskipäätä.
Tällä kertaa ilman minkäänlaisia omantunnontuskia kiitän itseäni siitä, että maltoin hetken vain olla, sillä tiedän, että näitä hetkiä itselleen ei kovin usein malttaisi suoda.

Kaivelkaahan te muutkin suodatinlasit esille ja antakaa itselle lupa huilata ~ pysäyttää aika ja arjen kiire. Lupaan, että se tekee hyvää!

Nyt hyvillä mielin niiden hommien ja pikkutouhuajan pariin, ihanaa keskiviikkoa kaikille!
 

hyvinvointi mieli ajattelin-tanaan vanhemmuus