Syksy – kolmiodraaman kuningas

Mikään vuodenaika ei herätä niin ristiriitaisia tunteita kuin syksy. Se on samaan aikaan mun ehdoton suosikki – pimenevät illat, ihanan värikäs luonto, villapaidat ja tee. Ei paljoa täydellisyys enää muuta mun mielestäni tarvitsisi. Harmi vaan, että kaiken tämän ihanuuden keskellä pitää jaksaa vielä käydä töissä tai opiskella täyspäiväisesti. Lisäksi ainakin mulla on jokin pakottava tarve saada täytettyä kaikki raot kalenterista niin vanhoilla kuin uusillakin harrastuksilla. Alkusyksy menee aina kivasti, mutta lopulta kun vielä kaamosväsymys alkaa painaa, niin tulee seinä vastaan. Uskallan kuitenkin väittää, että monia meistä tämä seinäkään ei pysäytä. Kaikesta huolimatta painetaan täysillä eteenpäin – vaikka läpi sen harmaan kiven. Siitä alkaa todellinen kolmiodraama – mun ja syksyn täydellisen suhteen tulee sekoittamaan väsymys.

Muistelin tässä viime syksyä ja mietin, kuinka voisin elää tänä syksynä jotenkin järkevämmin. Muistan, kuinka olin iltaisin niin väsynyt, että kun lopulta pääsin sänkyyn, oli nukahtamisesta turha uneksiakaan. Muistan, kuinka elämä tuntui potkivan päähän niin pahasti, että viimeiset metrit kotimatkalla koitin pysyä vahvana ja kasassa, ennen kuin sitten kotioven suljettuani saatoin vain istua eteisen lattialla ja itkeä turhautuneisuuttani ja väsymystäni pois. Opiskelin kellon ympäri, treenasin iltamyöhään, tiskasin ja siivosin yöllä – uni ei tullut ja olin jatkuvasti väsynyt. Omaa syytä – mitäs haalin itselleni liikaa tekemistä. Mutta jotenkin siinä tilanteessa mun aivot olivat lukittuneet tilaan, jossa toisteltiin urheilun piristävän ja vapauttavan mielihyvähormoneita. En huomioinut sitä, että korvaamalla nukkumista liikunnalle, ei luultavastikaan piristy.

Haluan tähän väliin sanoa, että olen todellakin terveellisten elämäntapojen kannattaja. Tykkään urheilla ja syödä perusterveellistä ruokaa. Mutta silti välillä tuntuu, ettei median perusteella muuta tässä maailmassa olekaan. Kahdeksan kymmenestä blogista on fitness-lifestyle –blogeja, tv-tarjonta täyttyy laihdutus ja motivaatio-ohjelmista ja sosiaalinen media pursuaa erilaisia treeniohjelmia ja kampanjoita. Ja en väitä, että se olisi huono asia – ei ollenkaan, terveyden edistäminen on todella jees. Mutta haluan ehkä tuoda sitä esille, että ei pitäisi unohtaa maalaisjärjen käyttämistä tässäkään asiassa. Ei pitäisi kieltää väsymyksen tuntemista ja lopettaa oman kropan kuuntelua, sen takia, kun joku toinenkin tekee noin. Jokaisella on kuitenkin erilainen elämäntilanne, esimerkiksi perheenäidin, ammattibloggaajan ja lukiolaisen elämät eroavat luultavasti aika paljon toisistaan. Urheilun (ja siis pätee kaikkeen muuhunkin harrastustoimintaan) pitäisi olla ihana, piristävä voimavara – ei stressiä aiheuttava, elämän aikatauluttaja.

Mä haluan tänä syksynä nauttia tästä kauniista vuoden ajasta. Haluan nauttia liikunnanilosta ja opiskelusta. Aion nukkua. Haluaisin vain muistuttaa, että kannattaa kuunnella itseään ja höllätä ennen kuin tulee se lopullinen seinä vastaan tai kroppa pettää. Kukaan muu ei ole vastuussa kuitenkaan loppupeleissä meidän hyvinvoinnistamme kuin me itse.

<3