Se eilinen..

Niin… Taisi mennä vähän pitkäksi tuo eilinen. Heräsin vasta, ku ovikello soi. Jotenkin olin heitellyt kaikki kamat eteisen lattialle ja onnistunut silti nukahtaan kengät jalassa. Naapuri kävi tuomassa mun kotiavaimet. Olin fiksuna jättänyt ne oveen roikkumaan, että varmana pääsisi kaikki kyläilemään joilla olis tarve. Ja joo, Patrik soitti. Halusi mennä parisuhdeterapiaan. Mä lupasin miettiä. Mietin siinä parin viinilasillisen verran ja päätin jatkaa siitä vielä yhdellä terävällä. Ei muuten koskaan, ei ikinä, pitäisi juoda viskiä. Manaan sitä joka ainoa kerta jälkeenpäin mutta en ikinä opi. Mistähän sekin johtuu?

Mun mietintäni ei kuitenkaan tuottanut minkäänlaista tulosta. Jotenkin loppuiltakin jäi sitten hämärän peittoon siinä ajan edetessä. Jotain muistikuvia mulla on Erottajan karaoke-baarista. Jyrikin eksy sinne jotain kautta. Toivon todella, etten soittanut sille…

Oon muuten ihan järjettömän huono laulaja, pelästyn itsekin ku joskus suihkussa intoudun muutaman sävelen heittämään. Mutta siellähän mä, hoilotan itseluottamusta uhkuen Jannaa.

Tänään otan asiakseni ton miettimisen, vaikka se ei todellakaan ole mun vahvimpia puoliani. Enkä enää koskaan vietä torstai-iltaa tällä tavoin. Päässä takoo joku kumma tyyppi mun hermoja tällä hetkellä, toivottavasti olis särkylääkettä… Aih..

rakkaudella

K