Yöllä tuulee.

Käytiin Juliuksen kanssa yöllä pihalla, tuuli ihan järjettömästi. En ole ihan varma oliko se puuska joka mut yritti kaataa vai nää huterat polvet vielä edellispäivältä. Näin kun ikää tulee, ei enää juomisillat ole sellaisia että aamulla pääsisi pirteänä ylös. Ei todellakaan. Tuntuu vaan että kuolee siihen paikkaan kun saa silmänsä auki. Eikä se siihen jää yhteen päivään. Tänäkin aamuna tuntui vielä täysin samalta. Mä olen miettinyt, että polttaakohan mun maksa enää alkoholia ollenkaan, vai jääkö se vaan pöyrimään tohon mahan ja pään välille määrättömäksi ajaksi. Ku välillä oksettaa ja toisena sattuu päähän.

Mutta meillä toimistossa aletaan aika hyvin ymmärtää jo tätä ja moni tuntee jopa myötätuntoa niitä kohtaan, jotka ovat altistaneet itsensä tällaiselle olotilalle. Jossain vaiheessa aina tulee yön pikkutunteina se hetki, jolloin ajattelee, että hitot huomisen olotilasta: Nyt me bailataan!

…Ja seuraavana aamuna silmät seisoo päässä, ja välillä säpsähtelee kun eilisiltainen ripsiväri varisee silmistä. Ei oo vanhaksi tulemista. Kaukana tuntuu olevan ne kakskymppisten iloiset: ”Mennään koko viikonloppu ja ollaan virkkuja maanantaina!”-karnevaalit. En mä niitä kyllä kaipaakaan. Yritä jotenkin nyt selvitä näistä lähenevistä 30-kymppisistä. Mä tiedän, että mulle on järkätty juhlat. Yllätys, yllätys! Saara on NIIN läpinäkyvä. Ei vaan ole kauhea juhlafiilis. Päässä pyörii nyt vaan Patrik ja teinkö mä sittenkään oikean ratkaisun.

Julius on ollut todella rauhallinen. En ymmärrä miten koirat pystyy tollaseen tyyneyteen. Ehkä se johtuu siitä, ettei ne joudu ajattelmaan niin kovasti… Ai niin, Julius on todella suloinen Russeli! Mä sain sen mammalta syntymäpäivälahjaksi nelisen vuotta sitten. Ehkä se oli joku kokeilu kasvattaa mua ihmisenä ja opettaa vastuuta. Kyllä me ollaan hyvin pärjätty, mitä nyt parit Lopezit syötiin pentuna. Mutta en mä niitä ollut koskaan käyttänyt, ne näyttää NIIN ihanilta, mutta olivat järjettömän huonot jalassa. Ja Juliuksesta ne maistu hyvältä. En mä olisi niistä koskaan muuten luopunut. Pitänyt kaapissa vaan pölyttymässä niinku kaikki muutkin kengät.

Mutta nyt kahvia!

Klaudia

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *