Harmaata harmaalla

Tiedättekö kun välillä on niitä päiviä kun ulkona, tuulee, sataa, on pimeää, harmaata.. No kyllähän te tiedätte. Tänään on muuten sellainen päivä täällä Turussa. Aamulla etätyöpäivää aloitellessani, mieli hakeutui jo iltapäivään ja aurinkoiseen työpäivän jälkeiseen lenkkiin. Päivän aikana yritin kovin moneen otteeseen mieleni voimalla siirtää nuo pilvet ja saada auringon paistamaan, ei muuten onnistunut. 

Suoraan sanottuna kaikki on tänään hieman takkuillut ja ollut harmaata, työsähköposti jumitti ja järjestelmät kehittelivät virhe ilmoituksiaan, milloin mistäkin. Tällaisina silminnähden harmaina päivinä, joihin mm.edellä mainitut ongelmat liittyvät, on hyvin usein vaikeaa kaivaa itsestään se positiivisuus esille. Toisaalta koen olevani peruspositiivinen ihminen, joten mihin kadotan minäni näinä harmaina päivinä?

Ovi käy- tyttäreni saapuu kotiin vaatteet ja hiukset vettä valuen. On harmissaan koulupäivän aikana hukatuista hanskoista, ne ovat jo toiset tällä viikolla ja ollaan tiistaissa. Harmistunut olen minäkin, se tuntuu olevan päivän teema. Yhteistyössä saadaan märät ulkovaatteet kuivumaan ja tyttäreni istahtaa keittiön pöydän ääreen minua vastapäätä. Hän aloittaa iloisen pulputuksen koulupäivän tapahtumista. Nostan katseeni kannettavan näytöltä, seuraan tyttäreni kertomaa tarinaa ja alan tuntea oloni keveämmäksi, ei niin enää kiristä ja purista. 

Sellainen siihen tarvittiin, merkittävä ja hyväntuulinen kohtaaminen, se poisti harmautta tästä päivästä. ”50 shades of grey”- montakohan harmaan sävyä tähän päivään mahtui. Sitä en tiedä, mutta korvapuustit jotka tänään tein lounastauollani onnistuivat loistavasti ja niissä riitti paljon hyvää syötävää! Kauniita niistä ei tainnut tällä kertaa kuitenkaan tulla.

Ihanaa viikon jatkoa juuri sinulle!