Ensimmäinen

Kolmisen vuotta sitten päätin perustaa blogin. Tänään ajattelin toteuttaa idean.

Ihan yllättyn siitä, miten paljon yllä oleva kuvaa luonnettani. Toisinaan idean saatuani se pitää toteuttaa HETI. Mikä ilmenee esimerkiksi Luottokunnan rahojen sijoittamisena kesälomamatkaan, johon ei välttämättä olisi ollut varaa (niin, eihän niitä rahoja ollutkaan, mutta luottoa sentään silloin oli). Toisinaan pohdin asian kuoliaaksi ja totean, ettei idea varmaan kuitenkaan olisi toiminut. Jälkimmäistä voitaneen toisinaan kutsua myös laiskuudeksi. 

Mielessäni kuplii halu kirjoittaa kaikista maailman aiheista. Itsestäni en kuitenkaan osaa kirjoittaa. Olen 21-vuotias (useammatta kertaa) helsinkiläistynyt landepaukku, jokay kuluttaa arkipäivänsä hikisessä toimistossa ja hukkaa vapaa-aikansa. Pidän matkustelusta ja lukemisesta. En pidä talvesta tai imuroinnista. Inhoan siivoomista, mutta yksikään toinen asia, jota inhoan yhtä paljon, ei tee minua yhtä onnelliseksi. Haaveilen lottovoitosta ja oman paikkani löytämisestä. Haluaisin osata kirjoittaa kuin Khaled Hosseini.

En tiedä, onko tässä mitään järkeä. En tiedä, onko minulla mitään sanottavaa mihinkään. Ehkä kirjoitan vain tämän ensimmäisen postauksen. Ehkä jatkan aktiivisesti jonkun aikaa ja lopetan vähitellen. Ehkä löydän sanoja ja kauan sitten kadonneen kirjoittamisen ilon. Ehkä elämässäni on harvoin järkeä ylipäätään.

Toivoittaisin tervetulleeksi, jos se ei kuulostaisi mielestäni keinotekoiselta ja kuluneelta.