Aina mun pitää kylvää

Siinä ne nyt ovat, marmorilla kuin kuninkaalliset. Kuvasta puuttuu vielä kelmu, joka pitää kosteuden. Pullojukka joutui lattialle.

Siementen istuttaminen sujui aikalailla samalla kaavalla kuin suunnitelmankin laatiminen, eli tähän tyyliin:

Mikä se istutussyvyys nyt olikaan? Montako tähän lootaan saa laittaa? Mikä siemen tää olikaan? Pitikö porkkana laittaa vasta maahan? Entä mangoldi?

Google lauloi, mutta loppujen lopuksi kaikki saatiin omiin, sieviin muovilootiinsa. Multana käytin taimi- ja kaktusmultaa, jossa on sopivan vähän ravinteita. Säkki taisi maksaa vitosen, ja multaa jäi vielä ylikin. Tulossa on pinaattia, basilikaa, korianteria, lehtikaalia ja salaattia.

Ja mitä vielä! Lopputulos oli se, että salaatti ja lehtikaali alkoivat puskea versoja jo parin päivän päästä kylvöstä. Taisi koko kerrostalo herätä siihen ilakointiin, kun keskellä yötä kävin iPhonen lampun valossa tutkailemassa istutuksiani ja havaitsin ensimmäisessä astiassa vihertävän verson. Laventeliyritelmät istuvat vielä viikon verran jääkaapin puolella: kuulemma siemenet heräävät vähän kylmemmissä lämpötiloissa. Kuulostaa oudolta, mutta katsotaan.

Kaskas, sehän on salaattia!

Taimia olen sumutellut uudella sumutepullollani pikkurilli pystyssä. Jännityksellä odottelen lähtevätkö yrtit kasvamaan laisinkaan. Ainakin basilika on ilmeisen haastava yrtti kasvattaa kokonaan itse. Tavallaan hassua, sillä kaupasta ostetuista ruukkuyrteistä basilikat ovat aina selvinneet pisimpään. Rosmariinit ja timjamin päätin myös ostaa valmiina taimina.