Katu päättyy aurinkoon

Yo-kylä on aika brutaali paikka. Mutta näemmä siellä voi olla kaunistakin! Joen toisella puolella komeilee Barkerinranta ja vanha Barkerin tehdas. Parempia palstanäkymiä saa kyllä hakea.

Palsta voi hyvin radiohiljaisuudesta huolimatta! Päivät lapion varressa ovat venähtäneet usein niin pitkiksi, etten ole jaksanut alkaa naputtaa kotiin päästyäni.

Sipuli-porkkana-savotan jälkeen palstalleni ovat kotiutuneet punajuuret, retiisit, punasipulit, mangoldit, lehtikaalit ja kesäkurpitsat. Ohhoh, kuulostanpas ahkeralta. Mutta totta se on, palsta on niin sanotusti valmis.

Nyt ollaan jo siinä vaiheessa, että pääsen ehkä jopa pyöräilemään paikalle. Se on hyvä, sillä Yo-kylän parkkeerausmahdollisuudet ovat hyvin, hyvin rajalliset.

 

Etualalla harson alla on tuloillaan retiisiä, punajuurta ja punasipulia.

 

Punasipulit, punajuuret ja retiisit pääsivät maanpoveen ensimmäisinä. Olen iloinnut siitä, miten suorassa palstani eri osiot ovat olleet, vaikken ole asiaan erityisesti panostanut. Tämä pläntti meni kuitenkin aivan päin prinkkalaa. Vinoon. Se ärsyttää. En painanut sipuleitakaan tarpeeksi syvälle maahan, ja niitä on löytynyt lintujen nokkimana pitkin palstaa. No, sentään retiisit ovat kasvaneet kiitettävää kyytiä. 

 

Kesäkurpitsat, mangoldi, lehtikaali. JA takana perunapenkit, joista tarkkasilmäinen voikin jo huomata muutaman perunanvarren..

 

Seuraavaksi istuteltiin kesäkurpitsat, mangoldit ja lehtikaalit. Kesäkurpitsat ja lehtikaalit olivat taimia, mutta mangoldit menivät siemeninä maahan. Saa nähdä ehtivätkö kasvaa.

Viimeisenä pykäsin vielä istutuslaatikot kuntoon. Unohdin tietty ottaa kuvan. Laatikoihin meni yrttejä ja erilaisia salaatteja. Ja surullisen kehnosti kasvanutta laventelia. Nyt täytyy toivoa, että säät suosivat palstan uusiakin tulokkaita!

 

Rompetta. Ja aloe vera -hitulajuomaa.