Sipulisavotta
Palstalle unohtuu aina ottaa tussi mukaan, että saisi riveille nimikyltit. Kännykkä on täynnä epämääräisiä merkintöjä siitä, mikä rivi on mikäkin.
Juttelin työkaverini kanssa erään työpäivän päätteeksi illan suunnitelmista. Hän totesi toivovansa työpäivän olevan jo ohi, että pääsisi oluselle. Minä sen sijaan sanoin, että haluaisin jo palstalleni kuokkimaan. Cool story ja totta.
Työpäivän päätteeksi todella marssin palstalleni hikoilemaan. Kun työpäivä loppuu viiden maissa, ei palsta-aikaa jää kauheasti. Sitä paitsi olen huomannut, että palstalle meno on aina uskomatonta säätöä. On kaikennäköistä pussia ja nyssäkkää, jotka pitäisi muistaa ottaa mukaan. Sitten unohtuu sakset tai puukko, eikä mitään voi tehdä ennen kuin se on haettu. En ole vielä päässyt viljelyssä vaiheeseen, jossa oikeasti pääsisin esimerkiksi pyöräilemään palstalleni. Minulla on aina kymmenen kiloa rojua mukanani.
Minulla oli selkeät visiot siitä, mitä pitäisi saada illan aikana tehtyä.
1. Yksi rivi lisää perunaa
2. Porkkanat ja sipulit maahan
3. Kesäkurpitsapenkki valmiiksi
4. Istutuslaatikko kasaan ja yrtit sinne
Pääsin lopulta listallani kohtaan 2, jonka jälkeen iski väsy. Istutuslaatikonkin sain kasaan, mutta – nyt seuraa vinkki – en voi suositella kenellekään sen kokoamista yksin 14 tunnin työskentelyn jälkeen. Ähkittyäni aikani laatikon parissa huomasin, että osa sivuista oli väärin päin. Laatikossa olevat metalliosat, jotka pitäisi painaa kiinni maahan, sojottavat nyt sekä laatikon ylä- että alapuolella. Hups.
Joka tapauksessa näyttäisi siltä, että palstan suurimmat tilkut on nyt käännetty. Kesäkurppapenkkiin on menossa kolme taimea, joten se ei ole turhan iso. Olenkin jo odottanut, että pääsen palstailun rentouttavampaan vaiheeseen, jossa jutellaan taimille ja kukkasille ja juodaan skumppaa tai marjamehua.
Istutin sipulit n. 10 cm päähän toisistaan. Näin ne kasvavat nopeasti. Harvennus käy niin, että maasta nostetaan käyttöön aina joka toinen sipuli.
Palstan suhteen on todettava, että nälkä kasvaa syödessä. Kun on saanut yhden osion palstasta kuosiin, huomaa, että no eihän tämä niin kamalaa ollutkaan. Sitten valmiin kaistaleen viereen alkaa jo mallata, että mahtuisikohan tähän kuitenkin vähän punasipulia, retiisiä ja punajuurta..
Massiivisen porkkana-sipuli-savotan jälkeen aloitin heti punajuuri- ja retiisimaan suunnittelun. Sipulit tarvitsevat päälleen harson, sillä sipulin nypykkä jää hieman näkyviin mullasta. Helppo kohde linnuille. Kävin ostamassa lisää harsoa Viherlassilasta ja sieltä löysin punasipuleita. Siitä alkoi punasipulimaan suunnittelu.
Viljelyksiä ovat riivanneet huonot säät. Harsot lähtee lentoon, ja vettä tulee aurinkoon nähden vähän liikaakin. Toivon kasvieni (ja itseni) iloksi nätimpää juhannussäätä.
Käännetty pottumaa ja kohopenkkien alut. Kuten kuvasta näkyy, rikkakasveja oli ehtinyt tulla jo aikalailla.
Pottupenkit viimeisiä tasoitteluja vaille valmiina. Niin kauniit, että ihan itkettääpi.