Punainen huomioaita ja perunamaa
Käännetty pottumaa ja kohopenkkien alut. Kuten kuvasta näkyy, rikkakasveja oli ehtinyt tulla jo aikalailla.
Huonot säät, työkiireet ja yleinen saamattomuus lykkäsi perunanistutusta ja palstailua yleensäkin pitkälle kesäkuun alkuun. Palsta oli harmikseni ehtinyt jo kesannolle, eli työnsarkaa riitti himpun verran. No okei, ehkä meno oli käännellessä enemmänkin tämä.
Vaikeuksien kautta selvittiin kuitenkin lopuksi voittoon! Pottumaa saatiin hyvään kuosiin vajaassa kolmessa tunnissa. Maahan lykättiin Siikliä ja Colombaa. Hallaharso loppui kesken, joten osa istutuksista jäi ns. puille paljaille. Vielä yhteen riviin riittäisi perunaa, joten se täytynee käydä muotoilemassa vielä ensi viikolla. Muutenkin päädyin istuttamaan hieman vähemmän perunaa kuin alunperin suunnittelin, koska laiskuus lapion varressa iski jossain kolmannen ja neljännen rivin välissä. Lopulta rivejä tuli viisi.
Pottupenkit viimeisiä tasoitteluja vaille valmiina. Niin kauniit, että ihan itkettääpi.
Nyt kun otsikon perunamaa-osio on selitetty, on aika pureutua punaiseen huomioaitaan.
Otsikko tulee siitä, että osa viljelijöistä ottaa viljelyn hieman tosissaan. Keskelle peltoa on viritetty laskettelukeskuksista tuttua reiällistä huomioaitaa erään palstan ympärille. Ei siinä mitään kai sitten. Kävin kurkkaamassa aidan yli, sillä ajattelin, että nyt tuskin on kyseessä mikään ihan tusinaviljelijä. Pro-meiningistä yleensäkin kielivät erilaiset viihtymis- ja viljelijäpro-välineet, joita palstoille on tuotu.
Kokeneen viljelijän tunnistaa vedenkeruusysteemistä. Omalla viljelyspalstapellollani ei ole vesipistettä. Vesi saadaan Aurajoesta, ja sinne pääsee pientä kinttupolkua pitkin. Matka on vittumainen raskaanpuoleinen. Monet ovatkin tuoneet suuria sadevesitynnyreitä palstojensa nurkille. Huomioaita-palstalla niitä on peräti kolme. Meno on siis pro+++.
Myös muita palstan viihtyvyyttä lisääviä elementtejä olen pellolla spotannut. Erään miehen palstalla muutaman ”korttelin” päässä omastani on vanha tv-taso, josta on tehty kukkapenkki. Hänellä on tietenkin jos jonkinnäköistä muutakin tavaraa palstallaan. Ja ihanan näköiset istututukset.
Moni on tuonut tuolin, ja se on minustakin hyvä idea. Palstalla on pölyistä. Sotkua tulee, kun hakee joesta vettä ja sotkee sen jälkeen pellon poikki omalle palstalleen. Maassa ei todellakaan sovi istua. Tuoli siis ok. Voisin melkein suositella.
Osa on myös tuonut mattoja palstoilleen. Matto saakin tuolia vahvemman suosituksen minulta. Matolle voi oikaista kuokinnan lomassa tai pysähtyä työskentelyn jälkeen piknikille. Jos minulla olisi ylimääräinen matto, olisin jo kiikuttanut sen palstalleni!
Perunanistutuksen jälkeen palstaviljelijään iski kuume. Kuumehoureissa jaksoin käydä kastelemassa perunani ja istuttamassa uuden raparperintaimeni, mutta muuten palsta jää jälleen hetkeksi odottelemaan hellää huomaani. Juhannuksena aion ahkeroida!