Hymyntäytteinen viikonloppu: Ensimmäiset kilpailut ja vapaapäivä

Aamulla väsytti niin paljon, että hyvä kun silmät pysyi auki seistessä. Vaikka maanantait oon pyrkinyt pitämään täysin vapaapäivinä, niin tänään herätyskello soi 7:20. Kuten instagramin puolella tuli selväksi, remonttimiehet porasivat reiän seinään. Sen seurauksena on tullut muutama yö nukuttua sohvalla ja tänään oli se päivä, kun seinä korjattaisiin. Pieni ärsyyntyneisyys ei kuitenkaan haittaa, sillä koko viikonloppu tuli oltua yhtenä hymynä.

Lauantaina herätyskellon sulosoinnut alkoi jo siinä 5:15 aikoihin soitella. Sohvalta nousin tosin ylös vasta siinä puolen aikaan ja kyyti Tampereelle saapui sitten puolestaan vähän kuuden jälkeen.

Tampereen Ikurin liikuntahallille saapuessa aamun väsymys oli väistynyt jännityksen tieltä. Heti alkoi hiustenlaittaminen, ilma oli täynnä hiuslakkaa ja kädet aivan geelissä. Meidän ihan pikkuisten tyttöjen ensimmäiset kilpailut olivat kuitenkin ohi, ennen kuin ehdin edes päästä siihen normaaliin jännitystilaan. Kokoajan sai olla juoksentelemassa paikasta toiseen, milloin oli kokeilu menossa, milloin sitten itse kisa. Ihanaa oli nähdä etenkin itsensä ylittämisiä joita nuo pikkuiset tarjosi.

Yhtä jännitti kilpailut niin paljon, että meinasi jättää ne kokonaan välistä ja tulla paikalle kannustajan roolissa. Toinen purskahti juuri ennen ensimmäistä suoritusta jännityksestä itkuun. Kokosi itsensä muutamassa minuutissa niin, ettei kilpailusuorituksessa näkynyt tuota itkua tai jännitystä yhtään. Moni tytöistä seisoi ennen viimeistä telinettä kauhusta jäykkinä. Oltiin aivan varmoja, että nyt joku alkaa kesken suorituksen itkeä tai unohtaa kokonaan mitä pitäisi tehdä. Näin ei käynyt, vaan tytöt piti hyvin pään kasassa. Yksi satutti vielä jalan toisiksi viimeisellä telineellä. Katsottiin jalka läpi ja siinä ei mitään vakavia vammoja näkynyt. Tyttö sanoi välittömästi, että hän haluaa silti kisata viimeisen telineen täysillä. Ihan mieletöntä.

Kuinka rohkeita ja vahvoja voikaan 7-9 -vuotiaat olla?

Ensimmäisen kisarutistuksen jälkeen lähdettiin Inkan ja Jennan kanssa pikaisesti syömään Tampereen keskustassa. Vähän jo näköjään perinteeksi muodostunut Friends & Brgrs tarjosi varman valinnan.

Vaikka ei ollut aamulla tullut syötyä riisikakkua kummempaa ja kisojen aikana ei ollut toivoakaan siitä että olisi ehtinyt syödä eväitä, en jaksanut syödä koko annosta. Jännitys alkoi tehdä comebackia. Takit visusti päälle ja ei muuta kuin takaisin kisapaikalle.

Jälleen sai sormet kyytiä, kun hiustenlaitto hommat alkoi hallille päästyä. Inka hoiti Jennan avustuksella meidän ihanien Aurum-tyttöjen meikkauksen, minä puolestaan vastasin hiuksista.

Nyt se aamun jännitys, joka ei ollut ehtinyt kunnolla tulla, iski tuon normi jännityksen päälle. En muista milloin viimeksi mua on kilpailut noin paljon jännittäneet. Tuntui siltä kuin ei oikein hallinnut sitä omaa liikkumista, pää oli aivan sumussa ja vatsa sekaisin. Vessassa en kuitenkaan rohjennut käydä, jotenkin se aina vain unohtui ja kokoajan yritin pitää itseni kiireisenä.

Ollaan onneksi kuitenkin näiden vuosien aikana opittu Inkan kanssa peittelemään meidän megajännitystä tytöiltä. Meillä ainakin tytöt hakee helposti valmentajista sitä rauhoittavaa vaikutusta, joten se että he tietäisivät kuinka iso jännitys meidän sisällä oikein myllertää, ei varmasti auttaisi asiaan.

Koko päivän kruunasi ehdottomasti tyttöjen upea esiintyminen viimeisellä telineellä, vapaaohjelmassa. Kun sen jälkeen tehtiin joukkueen kanssa piiri, purskahdin itkuun. Puhtaasta ylpeydestä. Ihan mieletöntä venymistä, tsemppaamista ja periksiantamattomuutta tytöiltä. Ja erityisesti ennen kaikkea sitä hyvää joukkuehenkeä. Kun yksi tytöistä teki virheen, koko joukkue meni heti lohduttamaan. Sitä oli todella liikuttavaa katsoa. Lapsilta voi aidosti oppia paljon.

Sunnuntaiaamu tuli vieteltyä sitten vähän erilaisessa seurassa. Nähtiin Nellin, Ilonan ja Mimosan kanssa brunssin merkeissä Southparkissa. Paikka on noussut mun ihan yhdeksi lemppari brunssipaikaksi, josta tässä postauksessa kerroinkin hieman enemmän.

Oli kiva nähdä vähän pienemmällä porukalla, saatiin keskustelut aikaiseksi, jotka tosin pyörivät aikalailla joulunvietossa, häissä sekä lapsissa. Ihan hauska kyllä huomata, että vaikka me kaikki neljä olemme parisuhteessa, niin kaikilla on ihan erilaiset suhteet. Niin se vain on, että se mikä toimii toisella, ei välttämättä toimi itsellä.

Sunnuntait on mulla työpäiviä melkeinpä poikkeuksetta. Tuntuikin ihan kuin olisi ollut maanantai, enemmän kuin tänään. En edes muista koska viimeksi olisi sunnuntai ollut vapaapäivä, jos ei tietenkään kesää lasketa. Tai että olisi ollut kaksi vapaapäivää putkeen.

Illalla mentiin vielä poikaystävän kanssa katsomaan tuo uusi Ihmeotukset: Grindelwaldin rikokset. Vähän ristiriitaiset fiilikset jäi kummallekin tuosta leffasta, minä nyt suurena Harry Potter-fanina olin pitänyt odotukset melko korkealla. Toisaalta kirjat lukeneena sain ehkä enemmän leffasta irti kuin toinen.

Ensimmäistä kertaa kävin myös tuolla Scape-salissa, miten on mahdollista, etten aikaisemmin ole käynyt? Ei kyllä tehnyt omasta leffakokemuksesta yhtään sen huikeampaa, mutta ei myös huonompaa. Alan muutenkin pikkuhiljaa lämpiämään noille 3D-leffoille, vaikka edelleenkin ne lasit eivät vain millään istu kasvoille. Aina painaa jostain tai meinaa tippua päästä.

Nyt laitetaan leffapyörimään ja nautitaan tästä loppu vapaapäivästä. Käytiin aikaisemmin päivällä pyörimässä Redissä. Ei oikein iskenyt se sokkeloisuus, mutta toisaalta tulipahan pyörittyä ja käveltyä ihan kiitettävästi.

Huippua alkanutta viikkoa!

Hei! Mulla on istagramin puolella menossa jälleen kumpi-kysymykset. Käy ihmeessä ottamassa kantaa @pamikyltsi storyssa.