Kaikki aika valuu läpi sormien

Koko joulukuu on viilettänyt eteenpäin kuin mikäkin formula-auto. Puolessa välissä ollaan jo aaton odottelua, mutta pää tuntuu olevan vielä ihan syksyssä. Ehkä kun sellaista kunnon syksy-talvi välikeliä ei ole ollut niin hahmotus on ihan pielessä. Koko ajan vain sellaista syksyistä säätä. Lumikaan ei ole täällä etelässä maahan jäänyt kuin hetkeksi. Epäilen vahvasti saadaanko tänne ollenkaan valkeaa joulua.

En oikein tiedä edes mistä tässä nyt aloittaisi kertoa. Kokoajan tuntuu että on kaikkea meneillään, mutta samaan aikaan tuntuu siltä kuin ei olisi oikein mitään. Semmoinen hassu tunne. Juoksen kokoajan paikasta toiseen ja yritän minkä vain kerkeän pysyä aikatauluissa. To do-lista ei näytä loppuvan vaikka kuinka tekee hommia. Samaan aikaa on kuitenkin aikaa istuskella ja oleilla.

Joulukuun alussa saatiin tosiaan karvainen kaveri meille hoitoon. Se loi oman rytminsä elämään ja vaikka vain kolmesta päivästä oli kyse, niin kyllä siinä aikataulut meni jälleen uusiksi. Mm. heräämisaikani aikaistui monella tunnilla. Toisaalta se on hyvä pitääkin siinä, niin saa päivästä paljon enemmän irti.

Itsenäisyyspäivän ollessa keskellä viikkoa rikkoi sitä normi-arkea aikalailla. Rehellisesti en muista päivästä juuri mitään. Edellisenä päivänä näin lukiokavereita, joiden kanssa vaihdeltiin kuulumisia jouluherkkuja syöden. Itse itsenäisyyspäivänä muista vain että käytiin poikaystävän kanssa kaupasta ostamassa ruokaa. Ja sen kun katsoin vähän toisella silmällä linnan juhlia, mutta tein samalla työjuttuja. Koko päivä vain valui läpi sormien kuin hiekka. Ehkä minulla alkaa näin loppuvuodesta olla aivojen muistikapasiteetti ihan täynnä.

Perjantaina vieteltiin Etun ja Susanin kandijuhlia. Oli kiva päästä vaihtelemaan kuulumisia, mutta takaraivossa oli jo viikonloppuna tuleva leiri. Lähtö oli nimittäin yöllä ja pelko myöhästymisestä mielessä. Lähdinkin melko aikaisin pakkaamaan loput tavaroista kotiin ennen kuin matka alkoi. Ja ei vitsit mikä matka olikaan! Olin aivan varma, että nukahdan kesken leirin pystyyn, mutta selvisin siitä.

Nyt uuden viikon alkaessa ollaan jo keskiviikossa. Miten tässä oikein ehtii kaikki joulujutut hoitaa, kun päivissäkään ei pysy mukana millään?