Kalenteri 2019
Aloin jo joulukuun lopulla stressaamaan uuden kalenterin hankkimista. Katselin kauhuissani kuinka kalenterin sivut alkoivat loppua ja tulevan vuoden suunnitelmat täytyi kirjoittaa kännykkään. Joka hetki kun piti kirjoittaa 2019 tapahtumia ylös, niin tunsin kuinka sisällä alkoi kasvaa ahdistus tuosta kaikesta muistamisesta. Nostinkin uuden kalenterin ostamisen kriittiseksi asiaksi ostoslistalla.
Kuulunkin ehdottomasti niihin ihmisiin, jotka turvautuvat paperiseen kalenteriin sähköisen sijaan. Kirjoitan kyllä monet menot myös kännykän kalenteriin joka on synkronoitu läppärin kalenterin kanssa. Mitä useammassa paikassa menot ovat ylhäällä, sitä todennäköisemmin ne myös muistan. Nyt kun valmennus puolella hommaa löytyy seuran lisäksi myös liiton puolelta, on minulla monesti viikot jo monta kuukautta ennen aivan täynnä.
Lukiossa ollessa kalenterin tärkeys minulle nousi entisestään. Pystyin aikatauluttamaan jokaisen päivän, viikon sekä kuukauden niin, että sain pidettyä elämän kasassa. Se että pystyin vetämään tehtäviä ylitse, tiesin että paljonko olin varannut kokeisiin lukemiseen ja milloin harjoitukset olivat päivän tärkein asia sai sellaista omanlaista nautintoa arkeen. Ja sama asia pätee edelleenkin.
Loma on minulla ainoa aika, jolloin kalenteria en käytä päivittäin. Silloin haluankin enemmän vain mennä ja tulla juuri niin kuin sillä hetkellä tuntuu. Luonnollisesti ne tärkeimmät asiat kirjaan ylös, mutta muuten päivät ei ole niin aikataulutettuja.
Kolme vuotta sitten ajattelin, että pystyisin hyvin elämään vain kännykän kalenterilla. Aikamoinen kaaos siitä muodostui. Kirjoittelen nimittäin erilaisia tehtäviä aina ylös, kännykässä ne vain hukkuivat kalenteriin. Se että pystyn yhdeltä aukeamalta näkemään koko viikon rauhoittaa, vaikka maanantaisin katsonkin aivan kauhuissani viikon tehtäviä, menoja tai mitä nyt ikinä onkaan luvassa. Pikkuhiljaa alkavat kuitenkin tehtävät ja menot vähentyä, jolloin jokainen viivan vetäisy saa aikaan pientä onnistumisen tunnetta.
Kalenteri onkin minulle kuin päiväkirja. Myönnän säästäväni kalenterit ja joskus istuskelen niitä selailemassa. Yleensä totean että kuinka käsialani on muuttunut tai kuinka olen voinut merkitä asioita ylös noin. Ne kuitenkin tuovat pienen häivähdyksen menneisyydestä ja herättävät kadonneita muistoja mieleen.
Tämän vuoden kalenteri on ostettu Akateemisesta Kirjakaupasta. Käytiin ennen joulunpyhiä Emman kanssa ostamassa molemmille kalenterit. Ajattelin ensiksi ihan peruskalenteria, tärkeintä olisi että koko viikko näkyisi yhdellä aukeamalla. Päädyin kuitenkin tällaiseen bujo -tyyliseen kalenteriin. Pohdin myös pitkään oman kalenterin tekemistä personal plannerin kautta. Sieltä olen useampana vuotena kalenterini tilannut. Ehkä sitten ensi vuonna palataan taas niiden pariin…