Tämän kuukauden ehdoton teema on kyllä ollut hyväntekeväisyys. En ole oikein koskaan miettinyt muuta maailmaa sen enempää, aina ”pahojen” uutisten tai asioiden kohdalla olen vain sulkenut silmäni. En ole halunnut ajatella mitään ja jotenkin se kaikki on vain tuntunut liian ahdistavalta. Minähän en siis edelleenkään oikein katso uutisia ja tietoni maailman tämän hetkisestä tilasta perustuu täysin facebookin etusivuun. Ihmettelen itsekin, että miten tällainen 24-vuotias voi oikein muka tehdä noin, kuinka välinpitämätöntä ja epäkypsää tuo onkaan. Olen kuitenkin tehnyt tämän päätöksen täysin oman itseni takia itsekkäistä syistä. Koen vähemmän stressiä, kun suljen silmäni kaikelta pahalta ja muiden ahdingolta.

Jokin kuitenkin on tämän syksyn aikana muuttunut. Olen enemmän alkanut ajattelemaan sitä, kuinka oikeastaan minulla on kaikki paremmin kuin hyvin. Varsinkin näin joulun alla totesin, etten oikeastaan tarvitse mitään. Enemmänkin pitäisi päästä eroon tavarasta. Tavaran ostaminen jopa tuo pientä ahdistuksen poikasta rintaan, vaatteista puhumattakaan.

Näin facebookissa, kuinka joku oli linkannut Kotkassa olevan palvelukodin pyynnön. Siinä pyydettiin joulukortteja muistisairaille. En tarkkaan muista mitä siinä kirjoituksessa oikein luki, mutta sen ainakin, että nuo kortit ovat hyvin tärkeitä näille potilaille, mutta valitettavasti joka joulu kortteja tulee vain vähemmän ja vähemmän. Siitä oikeastaan sain idean, tämähän olisi hyvä meidän tyttöjen pikkujouluihin. Tytöt pääsisivät askartelemaan, mutta tekemään samalla myös hyvää.

Yllä olevat kortit eivät Kotkaan asti päätyneet, vaan tähän lähemmäs, Puistolan palvelutalon Aksiisikotiin. Se tunne, kun ojensin nuo kortit palvelutalon vastaavalle oli paljon parempi kuin esimerkiksi uuden vaatteen ostaminen.

Seuraavaan hyvään tekoon sain inspiraatiota ulkopuolelta. Äidin Puheenvuoron Inari kertoi omassa instagram-joulukalenterissaan, kuinka he olivat laittaneet joululahjarahat aineettomiksi lahjoiksi tänä vuonna. Tästä nappasin heti idean ja Plan:in aineeton lahja lähti myös minulta joululahjaksi. Tämä onkin niin paras mahdollinen lahja, jonka voit antaa ihmiselle jolla jo on kaikkea. Mahdollisuus tehdä hyvää ja pienellä summalla muuttaa toisen ihmisen elämän kokonaan. Ainakin omalla kohdallani tiedän, että tuon lahjan saaja osaa kyllä arvostaa tätä elettä 100%. Jos siis on joululahja vielä hakusessa tai nurkissa lojuu ylimääräisiä euroja, niin tässä mitä mahtavin tilaisuus pistää ne parempaan käyttöön!

Käykää katsomassa Äidin Puheenvuoron video tuohon aineettomaan lahjaan liittyen. Vahva suositus myös muille videoille, vaikka onkin perhevlogi, niin ainakin omia päiviä nämä videot on piristäneet huimasti.

Torstaina tuli myös vähän puolivahingossa tehtyä hyvää, mutta mikä tärkeintä tehtyä itselle mitä mahtavin fiilis. Pidän instagramissa valmentajatililläni joulukalenteria, jossa teemana oli tuoda esille henkilöitä, keitä fanitan. Voimistelupiireissä luonnollisesti mentiin, kun valmentajatilistä oli kyse. Päätin sitten siitä inspiroituneena laittaa myös instagram-storyyn kyselyä seuraajien idoleista. Jaoin niitä sitten storyssa ja ei vitsit kuinka otettuja nuo jaetut tilit olivatkaan! Suurin osa oli ulkomaalaisia tilejä ja kun heiltä tuli kiitosta, niin siinä itse meinasi pakahtua ilosta! Olin jopa niin iloinen ja otettu, että uskaltauduin kuvaaman ensimmäisen videon ikinä instagram-storyyn, jossa puhuin! Tuo viimeinen oli niin iso juttu minulle, että hyvä kun en soittanut ylpeissäni äidille tuosta.

Uskon sanontaan, anna hyvän kiertää ja nyt olen laittanut sen omalta osaltani liikkeellä. Katsotaan, pysyykö tämä hyvänteon-fiilis vielä ensi vuonna yllä, vai ollaanko palattu takaisin omaan kuplaan.

P.S. Jos valmennusjutut kiinnostaa, ota seurantaan @coach.pami. Jos meidän tyttöjen jutut kiinnostaa, ota seurantaan @teamgymaurum.