Matkoilla tärkeä osa on mikäs muukaan kuin ruoka. Viime reissuilla on tullut paljon hyödynnettyä paikallisten kauppojen tarjontaa ja tehtyä ruoka reissuillakin itse. Tämä reissu ei ollut poikkeus ja aamiainen syötiinkin joka aamu kämpillä.

Kämpän läheltä löytyi portugalilaisessa mittakaavassa isokauppa, Pingo Doce -niminen, jossa tuli käytyä päivittäin. Suolatun turskaan hajuun alkoi tottua, alkujärkytys oli tosin suuri. Ensimmäisellä kauppareissulla hengitettiin nenänkautta, sillä tuo haju oli aivan sanoinkuvaamattoman hirveä.

Muutama fakta portugalilaisista kaupoista tai ainakin Pingo Docesta:

• Kauppa on todella sekava, eikä siellä ole minkäänlaista logiikkaa tuotteiden suhteen. Ainakaan verrattuna suomalaisiin kauppoihin.
• Valikoima on hyvin rajattu verrattuna suomalaisiin kauppoihin.
• Kaupoissa on todella isot liha-, kala- sekä juustotiskit. Varsinkin irtolihaa tai -kalaa ei juuri myydä.
• Kassalla toiminta on hidasta ja kassatyöntekijä saattaa jäädä juttelemaan asiakkaan kanssa välittämättä taakse kertyneestä jonosta.
• Mahdolliset muovipussit täytyy pyytää erikseen kassalta.
• Lihat ja kalat pakataan suoraan muovipussiin mitään sen ihmeellisempiä pakkauksia.

Matkassa oli mukana yksi vegaani sekä yksi kasvisruokaa suosiva. Tämän takia päädyttiin siihen, että kaikki olisi helpompaa, jos vain kokkailtaisiin itse suurimmaksi osalta. Ja hei, tietenkin halvempaa myös!

Kokkailtiin erilaisia pastoja sekä aina hittinä toimivia tortilloja. Tortillalättyjä saikin metsästellä ja pienoinen turhautuminen alkoi siinä syntyä. Ei nimittäin meinannut mistään löytyä. Lopulta löytyi nuudelihyllyn alimmalta hyllyltä. Salsoja, guacamoleja tai créme fraîchesta ei ollut tietoakaan. Ei siinä, tomaatti sekä avokado toimivat oikein hyvin korvikkeina.

Kaupoista napattiin kätevästi eväät kisapäiville. Caesar-valmissalaatista tuli ihan vakkarivalinta. Fitness-suklavälipalapatukat sekä KitKatit siihen vielä lisäksi. Aikalailla samalla setillä on menty jo vuodesta 2012 ja hyvin on toiminut! Alkoi kyllä neljän päivän jälkeen hieman tökkimään, onneksi vaihtelua sai muilla ruokailuilla.

Myönnettäkön, että melko usein se ruokailu jäi aika myöhäiseksi. Päivän tunnit menivät hujauksessa ja jossain vaiheessa kelloa katsoessa tuli todettua, että hitsi se syöminen! Ehdotin puoliksi vitsinä ruoan tilaamista, mutta siitä sitten innostuttiin. Latasin UberEats-sovelluksen ja pian olivat meidän pizzat matkalla. Vähän kuski eksyi reitiltä, joten lähdettiin Annan kanssa juoksemaan kuskin perässä. Perille pizzat saatiin ja siihen nälkään sopivat oikein hyvin. Ei kuitenkaan mitenkään kehumisen arvoista, mutta vei nälän.

Käytiin me myös ravintoloissa syömässä. Tietenkin otettiin ruokavaliot huomioon, joten päädyttiin lauantain finaalipäivänä varmaan valintaan: sushiin. Sushicome sijaitsi matkan päässä meidän kämpiltä, mutta julkisilla matka meni sujakasti. Nälkähän siinä oli jo ehtinyt kasvamaan, joten sisälle ja menut eteen.

Pöydältä löytyi pino lappuja joihin tuli kirjoittaa halutun sushin nimi, kuinka monta annosta niitä halusi sekä tarvittaessa jotain erikoismainintoja. Myös valmiita annoksia löytyi. Hintoja ei näkynyt missään ja luonnollisesti menu oli pelkästään portugaliksi. Päätettiin siis luottaa portugalin halpoihin hintoihin ja pistettiin lapulle tilaus menemään.

Nälän seurauksena ahmimisen puolelle meni ja pian oli lautaset tyhjillään. Todettiin, että kaipa sitä voisi tilata vielä lisää. Menut selattiin uudestaan läpikotaisin hintoja etsien, mutta edelleenkään niitä ei löytynyt. Juomien hinnat olivat kuitenkin sitä luokkaa, että viinipullon sai 4€, joten pistettiin uusi tilaus menemään.

Hetken siinä syöden ja asiaa pohtien jollain meistä välähti: kyseessä oli sushibuffet!

Hintaa buffetille oli 15,90€ eli suomen hinnoissa mentiin. Maultaan sushit olivat ihan hyviä, eivät tajunnan räjäyttäjiä mutta kuitenkin sellaisia että mielellään niitä söi ja tilasi lisää. Mahat pistettiinkin ihan ahtaille niin, ettei jälkiruualle jäänyt tilaa.

Matkan ehdottomasti paras ja muutenkin mainitsemisen arvoinen ravintola löytyi LX Factorysta. Nälkä oli yllätys jälleen kova ja ruokaa oli pakko saada. Siinä pyöriessä päädyttiin Chef Nino -nimiseen kahvila/ravintolaan. Vähän jopa puolivahingossa istahdettiin terassille herttaisen omistajan takia. Hän kertoi meille hyvällä englannilla että heiltä löytyisi myös vegaanista ruokaa.

Päivän keitto, limonadi ja pääruoka kustansivat yhteensä 8,50e. Ei paha hinta! Tuo päivän keitto on tuolla selkeästi jokin juttu, sillä sitä tarjottiin joka paikassa McDonald’seihin asti. Meillä oli tarjolla kesäkurpitsa-keittoa sekä vadelmalimonadia. Muut ottivat kasvis-curryn, minä kana-pesto crepin.

Tässä kirjoitellessa iski aikamoinen nälkä, joten ruoat tulille ja syöden.