Vuoden ensimmäisen viikon restart

20190109_145108518_iOS.jpg

20190109_150642257_iOS.jpg

Mulla viiletti vuoden ensimmäinen viikko niin sulavasti ohitse, että päätin aloittaa tämän maagisen vuoden 2019 tällä viikolla. Vuoden tavoitteetkin sain aseteltua maanantaina, joten siitä oli hyvä lähteä liikkeelle. Mä oon kyllä just sellainen, että tarvitsen niitä tavoitteita. Muuten tuntuu että elämä on vain sellaisessa harmassa kulkemista.

Viikko lähti käyntiin niinkin mukavissa tunnelmissa, kuin lääkäri käynnillä. Olin sunnuntaina ihan omaa kömpelyyttä satuttanut vasemman käden pikkurillin ja vahvasti leijaili murtumaepäilyä ilmassa. Soitin siis aamulla työnantajalle ja selvittelin lääkäriin pääsyä. Pieni ahdistuksen hippunen nousi kurkkuun. En ole mikään sairaaloiden fani ja sinne meneminen on aina todella iso kynnys minulle. Vielä vähemmän pidän soittamisesta, joten maanantai oli todella iso päivä minulle.

Meillä toimii Munkkivuoren Pihlajalinna työterveystoimipisteenä ja tämä oli toinen käyntini siellä. Ei voi kuin vain kehua, molempina kertoina palvelu on ollut parasta mitä olen saanut sekä kaikki on hoitunut vaivattomasta ja nopeasti. Iso plussa siis!

Mitä sormeen tulee, niin onneksi ei ollut murtumaa. Jos nyt oikein muistan niin nivelkapseli oli irronnut. Kuulemma kivulias mutta pitäisi parantua itsestään. Mikä siinä on kun menee aina aivan ohitse ne lääkäreiden diagnoosit? Minulla ainakin menee aivan huti.

Tiistaina meillä alkoi kotona kunnon härdelli. En tiedä onko täällä tullut esille, mutta meillä julkisivuremontti menossa. Noh, se ei tietenkään ole mennyt suunnitellusti ja pitkää päätyseinää koristaa 12 reikää, jotka tosin on nyt paikattuina. Joten tiistaina alkoi niiden maalaaminen ja minä lähdinkin poikaystävän luokse evakkoon. Tuo julkisivuremontti on ihan oma tarinansa, joten siitä tulen kirjoittelemaan, kun vain energiaa riittää. Surkuhupaisa kertomus tiedossa.

Eilen vietettiin pitkästä aikaa Inkan kanssa yhdessä vapaapäivää. Tai oikeastaan Inkalla oli nettiluento, mutta ei siitä oikein mitään tullut. Istuskeltiin siis Inkan huoneessa omani sekä olohuoneen ollessa poissa käytöstä ja naurettiin mitä hulluimmille jutuille. Oltiin myös sovittu että mennään monen vuoden tauon jälkeen käymään Kakkugalleriassa kakkubuffetissa. Tehtiin siis sitä varten toimintasuunnitelma, jotta pystyttäisiin syömään mahdollisimman paljon. Vaikka taidettiin melkein kaikkea maistaa, ei niitä klassikoita noin vain teilata sivuun. Sitruuna-marenkipiirakka pitää edelleenkin vahvaa ykkössijaa ja minun kohdallani myös porkkanakakku siinä rinnalla.

Loppuviikko on luonnollisesti jo ohjelmaa täynnä. Miten tässä aina päätyykin saamaan kalenterin aivan täyteen? Tänään jatkuu psyykkisen valmentamisen koulutusjakso osalla kolme. Aiheena keskittyminen, joka tulee ihan omallekin kohdalle tarpeen. Illalla olisi vielä tarkoitus käydä Niken tauluja katselemassa Roasbergissä. Jos missasit aikaisemman kirjoituksen Niken edellisestä näyttelystä, kannattaa se käydä lukemassa täältä. Ja tietenkin maalaukset Roasbergista tsekkaamassa!

Töiden lisäksi olisi kahdet synttärit loppuviikosta tiedossa. Hyvä juttu on kuitenkin se, että olen saanut vihdoin ja viimein to do-listaa lyhennettyä huimasti. Siitä high fivet itselleni ehdottomasti!

Toivottavasti teillä on vuosi lähtenyt rullaamaan mitä parhaiten!

P.S. Olenko minä ainoa, vai ovatko muutkin sitä mieltä että yleisesti ottaen tämän vuoden tunnelmat alusta alkaen ovat paljon positiivisemmat kuin vuoden 2018? Jotenkin tuntuu, että kaikki ovat niin toivoa täynnä ja jo ensimmäisistä päivistä lähtien ollaan hehkutettu sitä kuinka tämä on se vuosi.

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *