Yksinolemisen tärkeys

Poikaystävä lähti toiselle puolelle maapalloa heti kun tultiin Leviltä takaisin. Sain avaimet hänen kotiinsa siltä varalta, että tulisi tarvetta evakolle. Ajattelinkin aluksi, että viettäisin hänen luonaan suunnilleen saman verran, kuin muutenkin. Niin siinä kuitenkin kävi, että hänen ollessa kolme viikkoa poissa, olin minä hänen kämpässään tuon ajan.

Aluksi siis vietin muutaman yön ihan vain sen takia, että kaikki tavarat olivat siellä. Levillä kun oli mukana ollut meikit, shampoot ja mikä suurin syy, iso kassi. En niitä millään jaksanut heti siirtää omaan kotiin. Myös treenikengät oli jo valmiina, matkakin olisi lyhyempi crossfit treeneihin. Keskiviikkona siirtyisin sitten omaan kotiin, silloin olisi muutenkin vapaapäivä. Voisi rauhassa pakkailla tavaroita ilman kiirettä tai turhaa laukkujen raahaamista.

Noh, homma sitten venähti. Olin kaupasta ostanut ruokaa, joten ajattelin että turha sitä ruokaa oli pitää siellä kaapissa. Menisi vielä hukkaan, joten päätin siirtyä omaan kotiin vasta viikonloppuna. Ei mitään stressiä toitottelin itselleni, plus yksinolo oli ihan tervetullutta. Viikonloppu suunnitelmat muuttuivat töiden osalta, joten aikataulutuksen takia päätin vain suosiolla siirtää kotiin paluun sitten alkavalle viikolle. Sunnuntai-iltana iski stressi ja ahdistus, jotka seurasivat maanantaille lisänään vitutus. Vietin kyllä päivän kotona Inkan kanssa mikä teki todella hyvää, mutta tavarat olivat edelleenkin poikaystävän luona. Keskiviikkona olisi sitten uusi yritys.

Tässä vaiheessa aloin miettiä, että miten olin ollut niin ahdistunut, miten minusta oli tuntunut niin vahvasti siltä etten kykene mihinkään? Maanantai-iltana tajusin että ihan vain siitä, koska omassa rauhassa pääsin vihdoin oikeasti ajattelemaan. En ollut oman elämän kiireiltä, muiden ihmisten ympäröimänä edes tajunnut, kuinka väsyneet aivot minulla oikein oli. Tuo omissa oloissa oleminen antoi vihdoin aivoille mahdollisuuden päästää sen kaiken patoutuneen ahdistuksen, masennuksen sekä stressin päivän valoon. Näin siitä alkoi myös pikkuhiljaa päästä eroon. Vaikka tulevan viikon päivistä oli jotenkin todella uuvutta, tuntui aina illalla siltä, että pienoinen taakka olisi pudonnut harteilta. Ei kokonaan, mutta silti niin ettei hartiat enää painuneet maahan asti. Valoa alkoi näkyä tunnelin päässä ja vahvasti uskon, että tämä tunne olisi tullut normaalisti vasta paljon myöhemmin, luultavasti näin itseni tuntien aivan liian myöhään.

Myönnettäköön että olen myös kova ikävöimään, joten varmasti tällä on ollut osansa näihin vahvoihin tuntemuksiin sekä yksinollessa niiden purkautumiseen. Koen kuitenkin vahvasti, että juuri tämä yksin oleminen on tehnyt minulle todella hyvää. Olen sellainen 50/50 tyyppi, tarvitsen niin ihmisten läsnäoloa kuin sitä omaa rauhaa saman verran. Yhdessä sopivissa määrin ne luovat sen täydellisen tasapainon. Viime aikoina sitä omaa rauhaa ei oikein ole ollut, kotona kun porat ovat senkin rauhan vieneet. Kuinka voikaan tyhjä, hiljainen asunto olla mitä parhain hengähdyspaikka keskellä elämää. Tässä tapauksessa se parhain.

Ymmärrän todella hyvin, miksi Carrie piti asuntonsa, vaikka hän asuikin virallisesti Kihon kanssa. Jos oma rahatilanne vain sallisi, olisi minullakin pieni yksiö jonne mennä lataamaan akkuja. Saisi tukossa olevat aivot tyhjennettyä aina tarpeen vaatiessa, liat ja roskat pois, niin johan toimii! Varsinkin näin vuoden stressaavimman ajan kynnyksellä tuolle olisi enemmänkin käyttöä, nyt jo huomaa selkeän eron tämän kolmen viikon kanssa.

Tuo kolme viikkoa osuikin mitä mainioimpaan kohtaan. Sain tyhjennettyä mieltä ja kerättyä ajatuksia kasaan rauhassa. Näin kisakauden kynnyksellä stressiä on, ei siitä kokonaan ole eroon päästy, mutta nyt se ei tunnu sellaiselta pimeältä tahmealta savulta, jonka läpi olisi vain selvittävä. Nyt stressi tuntuu kirkkaalta, sopivalta eteenpäin vievältä energialta. Katsotaan ollaanko siinä toukokuussa samaa mieltä vielä siitä, että nyt on hyvää stressiä ilmassa… Nyt palailenkin sähköpostien pariin työjuttuja hoitamaan, tällä hetkellä ne kuitenkin tuntuvat paremmalta kuin tiskialtaassa odottavat tiskit.

Ihanaa viikkoa kaikille!