Siis mistä lähtien Eurokankaasta on saanut kivoja kankaita?

Toim. huom. Olen ollut Eurokankaassa töissä. Eikä siitä ole kauhean montaa vuotta. Silloin Eurokankaasta sai karmeita kankaita. Ihan oikeasti. Kivat kankaat olivat harvassa, ja jos joskus tuli pakallinen jotain hauskaa, ihanaa, upeaa tai muuten vaan normaalin näköistä kangasta, siitä tapeltiin. Niin henkilökunta kuin asiakkaat olivat sen kimpussa.

Suurin osa myytävistä kankaista oli kuin suoraan jostain 80-luvulta. Yök. Olisi ollut edes 70-luvulta…

No, loppujen lopuksi jouduin asettamaan itselleni Eurokangas-kiellon, koska roudasin himaan metrikaupalla niitä hirveitä kankaita. Ne muuttuivat silmissäni kivoiksi, ja kotona huomasin että hei haloo. Tulipa taas ostettua jotain riemunkirjavaa tekokuitua kuusi metriä. En ole viime vuosina kauheasti visiteerannut ko. myymälöissä, ja jos olen, olen astellut laput tiukasti silmillä vetskari-, nappi- ym. tilpehöörihyllyille ostamaan mitä tarvitsen.

Nyt olen kuitenkin tuntenut polttavaa tarvetta ommella tilkkupeiton sänkyni suojaksi, ja siispä marssin Eurikseen sisustuspuolelle tässä pari viikkoa sitten. Ja mitä näinkään! Siellä oli kivoja kankaita! Siis enemmän kuin niitä kauheita! Ihania, söpöjä, nättejä kuoseja, pakkatolkulla ja vielä melko kohtuuhintaan!

Kuten ylläoleva maatuskakangas. Ostin puolitoista metriä, sohvatyynyjen päällisiksi. Jos jää ylimääräistä, saatan ommella vielä kynäpussukan, jotta saan piirustustarvikkeeni järjestykseen. Myös neulatyynylle olisi tarvetta…
 

Ja tämä punavalkoinen pikkusydänkangas! Tämä on sitä tilkkupeittoa varten, paritan sen mustan lakanakankaan kanssa. Hmm, ja mietinnässä on vielä ehkä sellainen keski-sähkönsininen, tehosteeksi johonkin… reunoihin ehkä? Mietitään… Ihanaa, sydämiä! ♥ Otin varmuuden vuoksi kolme metriä, että jos tulee täkin lisäksi joku sopiva pikkuprojekti niin tästä saattaa riittää jämäpala tai toinenkin.
 

Tämä ihan pöllö trikookangas löytyi pöydästä, joka oli nimikoitu ”Lasten kankaita”, tai jotain sinnepäin… No, kerrankos sitä lapsettaa. Tästä tulee pipo, sellainen kirpsakan kevätsään lörppäpipo, kun villapipo kutittaa ja hiostaa liikaa, mutta on vielä vähän liian kylmä hiihdellä pää paljaana. Ja tätäkin on niin reilusti, että jos maatuskat ei riitä neulatyynyyn, niin tästä voi sitten tulla pehmoinen tyyny!

Tämähän on sikäli huono juttu, että saatan vierailla vastaisuudessakin taas Euriksessa vähän tiheämpään, kuin viime vuosina. Olen kuitenkin harjoittanut itsekuriani viime aikoina niin shoppailun kuin suklaan syömisenkin saralla, niin että teen nämä valloillaan olevat projektit loppuun ennen kuin ostan mitään uutta (tai ainakin yritän heh). Siinä saattaa kyllä mennä hyvin, hyvin kauan, koska mullahan ei ole ompelukonetta tai saumuria nyt lainkaan… jaiks! Mutta mä olen aina tykännyt enemmän käsinompelusta kuin koneella hurjastelusta.

Ikäväkseni jouduin kuitenkin toteamaan, että Eurokankaasta ei edelleenkään saa kunnon pitsinauhoja. Maatuskat nimittäin huutavat seurakseen pientä pitsitehostetta. Pakalla oli kyllä kivoja pitsikankaita, mutta vaikka kuinka väängtelin ja kääntelin, en keksinyt, miten saisin niitä kivasti vain pikkutehosteiksi. Onneksi Helsingin keskustassa taitaa olla vielä ainakin pari kunnollista nappi- ja nauhakauppaa. Eli niihin sitten täsmäiskua tekemään! Onward!