Kuka pelkää puhelinmyyjää

Sellaisella mukavalla asialla lähdin soittelemaan ja onhan varmasti hetki aikaa kuunnella ja olihan varmasti etunimi+sukunimi:_______ paikalla. Ei ole pitkä aika taas, kun joku soitteli mukavasta asiasta alkuun lapinmurteella turisten, kunnes puhelun puolivälissä ilmeisesti varsin häilyvä kotiseutuidentiteetti pääsi murtumaan ja paperista lukua jatkettiin selvällä yleiskielellä. Varsin sympaattisesta lähestymistavasta ja positiivisesta energiasta huolimatta kauppoja ei tällä kertaa syntynyt, mutta jäin miettimään omaa historiaani puhelinmyyjien kanssa.

Ensimmäinen muistikuva omasta kolmannen asteen yhteydestäni on aivan 2000-luvun alusta, kun joku kaveripiiristä sai neronleimauksen vastata puhelinmyyjälle, ettei hän itse tarvitse tätä (en muista mitä), mutta ystävällä olisi kyllä varmasti kiinnostusta, joten soittele hänelle tähän numeroon. Poloinen puhelinkauppias soitti todistetusti ainakin kymmenelle kiinnostuneelle ostajalle, vaikka vedätys haisi kilometrien päähän jo toisella soitolla. Sori siitä.

Myöhemmin riivaaminen muuttui mielestäni huomattavasti intensiivisemmäksi, eikä aina ehtinyt sanoa edes nimeään loppuun, kun myyntipuheet jo alkoivat. Suomalaiseen tapaan toista kuunnellaan ja ei tarkoittaa kyllä, kunhan tarpeeksi väitellään. Luulen, että puheluun käytetyille minuuteille olisi molemmilla osapuolilla ollut parempaakin käyttöä.

Ratkaisevia herätyksiä itselläni asiakaspinnassa käyskentelylle olivat ulkomaanmatkojen torikokemukset, kun tajusi ettei kaikilta ole pakko ostaa tai edes jutella. Ei kiitos ja eteenpäin. Tästä intoutuneena aloin huutamaan hyvästiä ja lyömään luuria korvalle jo ennen, kuin ensimmäisiä sanoja oli vaihdettu. Parempina päivinä sentään väitin olevani alaikäinen, tai numeron olevan väärä. Jälkikäteen en ole aina ollut erityisen ylpeä tästä toiminnasta, koska omatunto pääsi heräämään omalla työpaikallani ja tajusin, ettei ihan kaikille ole välttämättä tarjolla muuta työtä, kuin puhelinkauppa tai -markkinointi. Olin aiemmin väittänyt itselleni, että mieluummin työtön, kuin puhelinkiusaaja. Ei välttämättä ihan niin yksinkertaista. Anteeksi kaikille teille, jotka soititte.

Koska en silti tee ostopäätöksiä puhelimessa ja muiden pyynnöstä, tai tilaa edes huippuhalpaa Apulehteä, on kaikkien osapuolten onneksi nykyään jo pidempään ollut automaattiset numerotiedustelut, jolloin pääsee itse valikoimaan kenelle vastaa ja kuka puhuu vastaajalle. Loput soittajat, jotka tuntevat Finderin voiman ja estävät nimensä näkymisen, teille vastaan toisinaan ja toivotan mukavaa työpäivää. Toivottavasti parempiakin työpaikkoja silti löytyisi.

Jos jotakuta alalla työskentely kiinnostaa ja on haluja lähteä murteilla leikkimään, niin Jojensuun murre, tuo sympaattinen hauva, tuntuu ilahduttavan useimpia muun paikkakuntalaisia lupsakkuudellaan. Tulkkee ja ostakkee.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *