Uusi koti, uudet tuulet

Paperikaupan tyttö is back. Kukapa olisi uskonut. Koko kesän jatkunut hiljaisuus saa nyt riittää.

Kun elämä heittää häränpyllyä, on kai normaalia, että sitä menee vähäksi aikaa hämilleen. Yrittää koota plörinäksi menneitä suunnitelmia, haaveita ja itseään. Silloin riittää, että jaksaa raahautua ruokakauppaan, tanssitunnille ja kavereiden kanssa puistoon piknikille.

No ei tässä nyt ihan niin huonosti ole mennyt, ettenkö olisi jaksanut. Bloggaamaan minusta ei kuitenkaan ole ollut. Kun perustavanlaatuiset asiat elämässä ovat sekaisin, tuntuu aika vähäpätöiseltä höpistä täällä jostain paperipussukoiden taittelusta.

Mutta nyt asiat ovat muuttumassa.

Minulla on uusi koti. Prikulleen sellainen, jossa olen aina haaveillut asuvani. On vaaleat puulattiat, leveä ikkunalauta ja täydellinen valo.

On vaaleanpunaisia hattarapilviä auringonlaskun aikaan. On jopa meri. Ainakin, kun seisoo oikein korkeilla varpailla. On vuokra, joka ylittää reilusti kipurajan.

Olen jo pitkän aikaa haaveillut paluusta blogin pariin. On niin monta ideaa ja ajatusta, mitä en halua jättää jakamatta.

Ihana Keittiössä, kaupungissa -blogin Jaana haastoi minut toukokuussa kysymyllä, miksi bloggaan. Enpä ole tuohon haasteeseen vieläkään ehtinyt tarttua, mutta sen voin sanoa, että en ole kertaakaan miettinyt edes tämän hiljaisuuden aikana, ettenkö bloggaisi.

Jos joku kultainen vielä löytää tiensä tänne, niin malta enää pieni hetki. Ihan kohta täällä alkaa tapahtua.