Jouluihminen täällä

En muistanutkaan enää, miltä vaakasuora räntäsade tuntuu. Pirun kylmältä! Tähän asti olen vain ihastellut, kuinka mahtava vuodenaika syksy on. Saa pukeutua kivoihin syysvaatteisiin, yhdistellä paksua villaa ja ohuita sukkahousuja. Aamut on ihanan kirpeitä mutta aurinko lämmittää. Ja luonto on maailman kaunein.

Mutta nyt iski se todellisuus, talvi on tulossa. Eikä siinä talvessa mitään, jos on lunta, mutta marraskuu on kohta täällä. Se pimeä, kylmä, märkä ja väritön kuukausi. Vaikka kuinka yrittäisi ajatella aurinkoisesti, mieli vetää väkisinkin hieman synkäksi silloin. Onneksi minulla on siihen lääke: joulu.

Kyllä välillä harmittaa niiden puolesta, jotka eivät ole jouluihmisiä. Miten ihmeessä te oikein selviätte talven yli? Toisaalta ymmärän myös joulunvihaajia. Minustakin joulusta aiheutuva kulutushysteria ja stressi ovat ikäviä. Onneksi joulu on paljon muutakin.

Parasta joulussa on sen odottaminen. Olen jo monet kerrat salaa haaveillut, minkälaisen piparitalon tänä vuonna teen ja mitä kaikkea kivaa sitä voisikaan antaa lahjaksi. Arvostan itse eniten omatekoisia joululahjoja ja siksi yritän antaa sellaisia myös muille. Niiden parissa vierähtääkin sitten mukavasti monta sateista ja synkkää iltaa.

Mielestäni parhaat lahjat ovat oikeasti käyttökelpoisia ja haluttuja, eivätkä jää kaapin perukoille odottamaan, milloin ne kehtaa viedä kirpputorille. Myös aineettomat lahjat ovat mahtavia. Ja vanha viisaus pitää edelleenkin paikkansa, tärkeintä on se ajatus, ei lahjojen määrä tai hinta.

Pinterestini jouluseinä on alkanut jo vaivihkaa täyttyä, mitä ihanimmista jouluideoista. Kai sitä ihan pian voisi alkaa niitä joulukorttejakin askartelemaan? Sataahan siellä jo räntääkin.

Ihanaa ja toivottavasti aurinkoisempaa viikonloppua kaikille!