Matkamuistoja

Onko teillä tapana kirjoittaa päiväkirjaa? Joskus nuorempana minulle oli kovinkin tärkeää rustata jokapäiväiset ilot ja surut yltiöromanttisten kansien väliin. Vanhat päiväkirjat ovat tietenkin äärimmäisen nolostuttavaa luettavaa, mutta myös hirveän opettavaista.

Harmi vain, varsinaisen päiväkirjan pitäminen on jäänyt kauan sitten, mutta jostain syystä raapustan edelleen kaiken talteen ollessani reissussa. Ei mitään kovin pohdiskelevaa tekstiä, vaan ihan simppelisti, mitä on tehty, nähty ja koettu. Vanhoja reissupäiväkirjoja on hauska uppoutua lukemaan ja tajuta, miten monta hauskaa juttua olisikaan unohtunut ilman niitä.

Tämän ihanan Sukien matkapäiväkirjan sain ystäviltäni pari vuotta sitten lahjaksi. Vihko on valmistettu kierrätyspaperista ja sen sisältä löytyy mainioita pikkutaskuja, johon voi kerätä kaikki tärkeät lippulappuset talteen.

Nyt kokoan kaikki matkani näihin yksiin kansiin. Ihan kätevää, sillä ennen tätä kaappiini olikin ehtinyt kertyä jo aika vino pino pieniä muistivihkoja elämäni matkoilta. Tosin tämän matkapäiväkirjan kallisarvoisuus vain kasvaa joka matkalla. Nyt jo kansien välissä on niin hienoja muistoja ja vihko on vasta puolivälissä. Katsotaan, kuinka monelle matkalle raaskin sen vielä ottaa mukaan.