Nyt se alkoi

Huomasin vähän aikaa sitten, että syksy on taas täällä. Enkä tarkoita pelkästään niitä kellertäviä puiden lehtiä ja kirpsakoita aamuja, vaan sitä, kun koko kesän koskemattomana olohuoneen nurkassa lojunut lankakori alkoi taas vetää puoleensa.

Opettelin neulomaan vasta pari vuotta sitten ja olen iloinen, että opettelin. Koulun käsityötunneista minulla ei ole muita kuin ikäviä muistoja. Hikisiä sormia ja turhautumisen kyyneliä. Nyt en keksi toista yhtä mukavaa ja samalla niin hyödyllistä tekemistä pimeille syysilloille. Varsinkin, kun neulomisen ohessa voi hyvin tuijotella samalla hömppäsarjaa telkkarista (ilman huonoa omaatuntoa), kuunnella radiota tai vaihtaa kaverin kanssa kuulumisia.

Ja miten helppoa se onkaan! Ensin muistelin oikean silmukan, sitten nurjan ja kohta olinkin jo tekemässä palmikkoa. Parasta on se, että neulomisessa kehittyy niin nopeasti.

Jos yhtään edes harkitset tarttuvasi puikkoihin, niin en voi muuta kuin lämpimästi suositella. Jos taidot ovat ruosteessa, niin esimerkiksi Punomossa on mainiot ohjeet alkuun pääsemiseksi. Vaihtoehtoisesti voit etsiä neulomistaitoisen kaverin/mummon/äidin ja pyytää kotiopetusta.

Itse korkkasin neulomiskauden alkaneeksi viime keväänä lankakoriin unohtuneella pipon alulla.